Skip to main content

Chamaecyparis

Cupressus nootkatensis - nutkansypressi

chamaecyparis_nootkatensis_siemen_copenhagen_jreinikainen.jpg

Nutkansypressi on pitkine, nuokkuvine oksineen ja riippuvine pikkuoksineen Välimerensypressin (Cupressus sempervirens) täysi vastakohta. Tuuhea sinivihreä lehvästö peittää lähes kokonaan kauniin kanelinruskean, pitkinä säikeinä pinnastaan repeilevän koristeellisen rungon. Kuumina päivinä nutkansypresseistä löyhähtää väkevä, lyijykynämäinen tuoksu.

Nutkansypressi kasvaa vuoristopuuna Pohjois-Amerikan länsirannikon tuntumassa. Parhailla kasvupaikoillaan se voi kasvaa jopa 40-metriseksi ja saavuttaa yli 1000 vuoden iän. Sadan viime vuoden kuluessa nutkansypressi on ilmeisesti kärsinyt ilmastonmuutoksesta ja puita on kuollut hälyttävissä määrin sen kotiseudulla.

Eurooppaan nutkansypressi on tuotu 1800-luvun puolivälissä. Nutkansypressistä on nykyisin kaupan kymmenkunta muoto- ja värimuunnosta lajikkeiksi nimettyinä. Nutkansypressi on sypresseistä kestävimpiä ja sitä viljellään hyvin harvinaisena eteläisessä Suomessa. Mustilassa se on jo menestymisalueensa äärirajoilla. Edullisella kasvupaikalla osa puista on kehittynyt puumaisiksi toisten jäädessä pensaiksi. Isoistakin puista näkee, miten ne ovat menettäneet neulasensa lumenpinnan yläpuolelta vajaan metrin matkalta kaikkein kylmimpinä talvina.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen nutkansypressistä on tullut kasvisystematiikan kuuma peruna, ja se on vaihtanut sukua useaan otteeseen päätyen viimeisimmän (2009) tulkinnan mukaan aitojen sypressien sukuun (Cupressus). (lisätietoja http://www.mapress.com/phytotaxa/content/2011/f/pt00019p070.pdf). 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Nutkansypressi
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Cupressus
Laji: 
nootkatensis
Koko: 
Suomessa 2–10 m. Kotiseudullaan jopa 40 m.
Kotipaikka: 
Kaskadivuoristossa Alaskasta pohjoiseen Kaliforniaan. Sisämaassa pieninä erillisinä esiintyminä.
Kuvaus: 
Nuokkovaoksainen ja -latvainen, tumman sinivihreä havupuu. Oksat ulottuvat laajalle ja toisen asteen oksanhaarat riippuvat antaen puusta riippaisen vaikutelman. Kuori on ohut, harmahtavasta suklaanruskeaan, vanhemmiten repeytyy litteinä, nauhamaisina riekaleina.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, runsasravinteinen, tuore tai kostea kasvupaikka läpäisevässä maassa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II–III).

UKK: 5. Chamaecyparis pisifera - hernesypressi

Luontainen levinneisyys

Hernesypressi on kotoisin Japanista, jossa se esiintyy vain aivan eteläisimmiltä saarilta Honshun puoliväliin saakka.

Lajikuvaus

Hernesypressi kasvaa luontaisesti 25-30-metriseksi puuksi. Viljeltynä se jää pienemmäksi. Neulaset ovat litistyneitä, suomumaisia, kuten tuijilla, mutta sirompia, ja tämän vuoksi hyvin kauniita. Ne ovat päältä tummanvihreitä ja kiiltäviä sekä alta valkokuvioisia. Rungon kuori on vanhoilla puilla säikeinen, kuten tuijilla. Väriltään kuori on kauniin punaisenruskea. Hernesypressi on saanut nimensä pienistä, vain herneenkokoisista kävyistään, jotka ovat muodoltaan pyöreitä.

Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla

Hernesypressi on menestynyt meillä vain maan eteläosissa I-II-vyöhykkeillä. Se on ilmastollisesti arka laji, jonka menestyminen on suuresti riippuvainen suojaisesta kasvupaikasta. Sitä on Suomessa viljelty melko harvoin, vaikka sitä onkin nykyisin saatavana hyvin varustetuista taimitarhoista. Muualla sitä viljellään melko yleisesti ja siitä on jalostettu lukuisia lajikkeita.

Käyttö

Hernesypressi sopii taustakasviksi sekä pieniin ryhmiin alueille, jotka ovat suojaisia, reheviä ja varjoisia.

Kasvupaikkavaatimukset

Hernesypressi on kasvupaikan suhteen vaatelias. Se viihtyy syvämultaisessa maassa ja menestyy istutettuna muiden kasvien suojaan. Se ei siedä paahdetta vaan tulisi istuttaa puolivarjoon suojaan ahavalta. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Chamaecyparis
Laji: 
pisifera

Chamaecyparis pisifera - hernesypressi

Valesypressejä eli Chamaecyparis-suvun lajeja voitaisiin hyvin pitää varsinaisiin sypresseihin (Cupressus-suku) kuuluvina lajeina. Sypressit ovat tuttuja kaikille, jotka ovat matkustelleet Etelä-Euroopassa, jossa usein näkee Välimerellä jo antiikin aikana viljeltyä italiansypressin (Cupressus sempervirens) pylväsmäistä muotoa.

Valesypressit kuuluvat arvostetuimpien havupuiden joukkoon. Pohjoisamerikkalaisten valesypressien (Chamaecyparis nootkatensis ja C. lawsoniana) teknisesti erinomaista ja lahonkestävää puutavaraa on mm. viety Japaniin hinnalla, mikä on ylittänyt kaikista muista havupuista saatavan.

Valesypressit ovat Euroopassa hyvin yleisesti käytetty koristekasvisuku. Erimuotoisia ja erivärisiä puutarhalajikkeita tunnetaan satoja. Meillä Suomessa ne ovat tutuimpia lähinnä tiiviskasvuisina joulupöytien ruukkukasveina (Joulusypressit ja -katajat).

Suomessa toistaiseksi kokeillut alkuperät mainituista pohjoisamerikkalaisista sypresseistä ovat osoittautuneet melko aroiksi. Ainoa laji, jonka on todettu kestäneen laajemmalla alueella Etelä-Suomea mm. 80 -luvun pakkastalvet on Japanista kotoisin oleva hernesypressi. Sawara ( lajin japaninkielinen nimi) kasvaa Honsun keskiosissa jonkin verran suppeammalla alueella kuin hyvin arvostettu ja Japanin tärkeimpiin metsätalouspuulajeihin kuuluva hinoki (C. obtusa). Hernesypressi kasvaa vuoristojen keskirinteillä 700 - 1700 metrin korkeudessa.

Hernesypressin lehdet ovat tuijan lehtiäkin sirompia ja samalla tavoin suomumaisia. Kuperista tiivistä rakennettua palloa muistuttavat kävyt ovat pieniä, vain 5-6 mm läpimitaltaan. Kotimaassa puu kasvaa 25-30 m, joskus jopa 40 m korkeaksi.

Hernesypressin siemenet itävät hitaasti, ja on todennäköistä, että useimmat alkavat kasvaa vasta kylvökevään jälkeisenä kesänä.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Chamaecyparis
Laji: 
pisifera

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content