Chamaecyparis

Hernesypressi on suurelle yleisölle lähes tuntematon laji, vaikka sitä on viljelty Suomessa 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Tämä japanilainen havupuu on kotimaassaan suosittu koristepuu ja siitä on vuosisatojen kuluessa valikoitu lukematon määrä erilaisia muotoja. Joillakin erikoismuodoilla on nuoruusmuotoiset, neulasmaiset lehdet, kuten juuri tällä ’Squarrosa’-lajikkeella. Länsimaisia kasvitieteilijöitä tämä muoto hämäsi siinä määrin, että se aluksi kuvattiin kuuluvaksi omaan sukuunsa Retinospora.

Hernesypressi on valesypressien (Chamaecyparis) sukuun kuuluva havupuulaji, joka kotiseudullaan Japanissa hernesypressi kasvaa vuoristojen kosteanviileillä keskirinteillä jopa 50-metriseksi. Sukunsa lajeista se on nähtävästi kestävin ja menestynyt hyvin Etelä-Suomessa, myös Mustilassa, 1930-luvulta lähtien.

Uhanalainen lawsoninsypressi esiintyy luontaisena vain Klamath-vuoriston laaksoissa Oregonin ja Kalifornian rajaseuduilla. Se edustaa puiden raskasta sarjaa, sillä se voi kasvaa 70 metrin korkuiseksi ja sen runko voi olla halkaisijaltaan neljä metriä. Ikää vanhimmalla elossa olevalla puulla kerrotaan olevan yli 1800 vuotta. Uhanlaiseksi tämän puun on tehnyt sienitauti (Phytophtora lateralis), joka ilmeisesti ihmisen tuomana on levinnyt lawsoninsypressin luontaisille kasvupaikoille. Puu ei kestä juuristoon leviävää tautia, vaan näivettyy vääjäämättä tartunnan saatuaan.

Nutkansypressi on pitkine, nuokkuvine oksineen ja riippuvine pikkuoksineen Välimerensypressin (Cupressus sempervirens) täysi vastakohta. Tuuhea sinivihreä lehvästö peittää lähes kokonaan kauniin kanelinruskean, pitkinä säikeinä pinnastaan repeilevän koristeellisen rungon. Kuumina päivinä nutkansypresseistä löyhähtää väkevä, lyijykynämäinen tuoksu.

Luontainen levinneisyys

Hernesypressi on kotoisin Japanista, jossa se esiintyy vain aivan eteläisimmiltä saarilta Honshun puoliväliin saakka.

Valesypressejä eli Chamaecyparis-suvun lajeja voitaisiin hyvin pitää varsinaisiin sypresseihin (Cupressus-suku) kuuluvina lajeina. Sypressit ovat tuttuja kaikille, jotka ovat matkustelleet Etelä-Euroopassa, jossa usein näkee Välimerellä jo antiikin aikana viljeltyä italiansypressin (Cupressus sempervirens) pylväsmäistä muotoa.