Skip to main content

Carpinus

Carpinus japonica - japaninvalkopyökki

Japaninvalkopyökki on sukunsa sirokasvuisimpia lajeja. Monille japanilaisille puille tyypillinen, leveän nuokkuva oksarakenne korostuu tällä pikkupuulla pitkänomaisten, voimakassuonisten, sahalaitaisten lehtien ja nuokkuvien, pitkien siemennorkkojen ansiosta. Valkopyökeille tyypillisesti japaninvalkopyökkikin on melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Se on kuitenkin syytä sijoittaa luontaisia kasvupaikkoja jäljitellen suurempien puiden alle tai lomaan puolivarjoon.

Syysväriä ei japaninvalkopyökille juurikaan kehity, ja lehdet varisevat melko myöhään. Kesällä syvänvihreä lehdistö ja syksyä kohti ruskettuvat siemennorkkot tekevät siitä vastustamattoman viehättävän. Puu ei kehity kovinkaan suureksi, mutta leveähkö, hieman pensasmainen kasvutapa vaatii tilaa.

Vanhoja viljelykokemuksia ei japaninvalkopyökistä liiemmin ole. Mustilankin puut Atsalearinteen alaosassa, saarnien katveessa, ovat vielä nuoria. Sopivan siemenalkuperän japaninvalkopyökin voisi olettaa menestyvän ainakin eteläisimmässä Suomessa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japaninvalkopyökki
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Carpinus
Laji: 
japonica
Koko: 
3–5 m, luonnossa jopa 15 m.
Kotipaikka: 
Japani.
Kuvaus: 
Nuokkuvaoksainen, leveälatvuksinen pikkupuu, jolla on kauniisti suonikuvioidut lehdet.
Kasvupaikka: 
Aurinkoisesta puolivarjoisaan, muilta kasvupaikkavaatimuksiltaan joustava.
Menestyminen: 
Oletettavasti vyöhykkeet I (II). Pitempiaikaisia kasvatuskokemuksia on vähän.

Carpinus turczaninowii - nikolainvalkopyökki

carpinus_turczaninovii_lehdet_jsaarinen.jpg

Nikolainvalkopyökki on harvoin läntisissä puutarhoissa kasvatettu pieni ja erittäin kaunis puu, joka kehittää säännöllisen pyöreän latvuksen. Meillä tämä itäaasialainen valkopyökki tuskin kasvaa omenapuuta suuremmaksi. Puulla on syvänvihreät, kiiltävät ja hammaslaitaiset lehdet, jotka asettuvat oksille kauniiksi kuvioiksi valkopyökkien tapaan. Keväällä lehdet puhkeavat pronssinvärisinä ja syksyllä saavat räiskyvän oranssinkeltaisen syysvärin, jossa voi olla mielenkiintoisen näköisiä, selvärajaisia punaisia läikkiä. Syksyllä puun tunnistaa myös valkopyökeille tyypillisistä roikkuvista paperilyhtymäisistä pähkylänorkoista.

Hidaskasvuinen ja kuivuuteen sopeutuva nikolainvalkopyökki on suosittu bonsaikasvi. Muuten puun kestävyys Suomen olosuhteissa on vielä arvailujen varassa, sillä kasvatuskokemuksia on vähän. Ruotsissa siitä on saatu hyviä kokemuksia, ja Mustilassakin se on vaikuttanut alustavasti lupaavalta. Kotiseuduillaan Pohjois-Kiinan ja Korean rinnemetsissä se joutuu talvisin kestämään kovia pakkasia, mutta saa paistatella kesäisin Suomea selvästi lämpimämmässä ilmanalassa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Nikolainvalkopyökki
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Carpinus
Laji: 
turczaninowii
Koko: 
Kotipaikoillaan 10–15 m, meillä tuskin yli 5 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Kiina, Korea, Japani.
Kuvaus: 
Kesävihanta harmaarunkoinen pikkupuu, jolla on soikeat hammaslaitaiset lehdet ja niissä nukkaa alapintojen suonissa. Kukinta ennen lehtien puhkeamista, kukilla ei koristearvoa.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen ja lämmin, keski- tai runsasravinteinen, kuivahko. Kalkinsuosija.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II).

Ulsike 1997: 101. Carpinus caroliniana - karoliinanvalkopyökki, amerikanvalkopyökki

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-96-265 Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Carpinus
Laji: 
caroliniana

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content