Skip to main content

Betula alleghaniensis

Betula alleghaniensis - keltakoivu

betula_alleghaniensis_latvus_jsaarinen.jpg

Keltakoivun versoista ja kuoresta lähtee hieromalla voimakas, rohdosmainen tuoksu. Sen runko on kellertävän- tai hopeanharmaa eikä erityisesti helpeile. Pitkulaiset lehdet ovat huomattavasti isommat kuin kotimaisten koivujemme. Lehdet muistuttavat valkopyökin (Carpinus) lehtiä ja asettuvat oksille kerroksittain toistensa lomaan. Keltakoivu onkin näyttävä laji, erityisesti syysvärityksessään, jolloin se parhaimmillaan loistaa syysauringossa kuin jalustalle nostettu keväinen kelta-atsalearyhmä. Nimensä keltakoivu on saanut joko lehtien syysvärin tai kuoren perusteella taikka kellertävästä puuaineksestaan, joka on arvostettua puusepänteollisuuden raaka-ainetta.

Kotiseudullaan itäisen Pohjois-Amerikan lehtometsävyöhykkeen pohjoisosissa keltakoivu kasvaa 25–30-metriseksi puuksi, mutta Suomessa koristepuuksi viljeltynä se jää selvästi lyhyemmäksi. Mustilan vanhat keltakoivut ovat peräisin sotia edeltävältä ajalta ja menestyneet hyvin. Puita on jäljellä kaksi, sillä kolmas tuhoutui myrskyssä vuonna 2009. Nuorennosta on istutettu 1970-luvulla. Arboretumin siemenkeruumatkoilla 1996 ja 2002 kerättiin useita erinomaisia keltakoivualkuperiä lajin pohjoisimmilta kasvupaikoilta, ja niiltä odotetaan vielä parempaa menestymistä Suomessa. Keltakoivu on yksi niistä noin tusinasta amerikkalaisesta lehtipuusta, joita tulisi käyttää huomattavasti nykyistä runsaammin viherrakentamisessa.

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Keltakoivu
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Betula
Laji: 
alleghaniensis
Koko: 
Suomessa täysikasvuisena 10–20 m riippuen kasvupaikasta.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Leveälatvuksinen ja -lehtinen, keskikokoinen lehtipuu. Hehkuvan keltainen syysväritys vuosittain.
Kasvupaikka: 
Aurinko tai puolivarjo, runsasravinteinen, tuore maaperä. Sietää paremmin varjoa kuin kotimaiset koivumme.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV).

UKK: 19. Betula alleghaniensis - keltakoivu

Luontainen levinneisyys

Keltakoivu on pohjoisamerikkalainen laji, jonka luontainen levinneisyysalue ulottuu mantereen koillisosiin Suurilta järviltä itään. Se ulottaa alueensa havupuuvyöhykkeen rajalle saakka.

Lajikuvaus

Keltakoivu kasvaa luontaisilla alueillaan komeaksi, 30 metrin mittaiseksi puuksi. Viljeltynä se jää tätä pienemmäksi. Kasvupaikasta riippuen puut ovat meillä 5-15 metrin pituisia. Nimensä keltakoivu on saanut keltaisesta puuaineestaan, joka on arvokasta. Rungon kuori on harmahtava, eikä tuohi irtoa meikäläisten koivujen tapaan. Lehdet ovat suuria, pitkulaisia, valkopyökin lehtiä muistuttavia. Ne saavat keltaisen syysvärin. Siemennorkot ovat suuria ja paksuja, mutta lyhyitä.

Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla

Keltakoivun on todettu menestyvän Suomessa ainakin I-II-vyöhykkeillä. Käyttämällä pohjoisia siemenalkuperiä se menestynee vielä III-vyöhykkeellä saakka. Keltakoivua on viljelty meillä harvinaisena jo pitkään, mutta se ei koskaan ole yleistynyt. Muualla maailmassa keltakoivu on verrattain yleisesti käytetty koristepuu.

Käyttö

Keltakoivu on näyttävä laji, jonka ilmiasu muistuttaa varttuneena jaloja lehtipuita. Sitä voidaan käyttää samaan tapaan yksittäispuuna tai ryhminä.

Kasvupaikkavaatimukset

Keltakoivu viihtyy parhaiten lämpimässä, syvämultaisessa maassa. Valoisuuden suhteen se ei ole yhtä vaatelias kuin meikäläiset koivut vaan viihtyy puolivarjossakin. Kasvupaikan tulisi kuitenkin olla lämmin. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Betula
Laji: 
alleghaniensis

Ulsike 1997: 102. Betula alleghaniensis - keltakoivu

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-96-316 Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Betula
Laji: 
alleghaniensis

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content