Skip to main content

Betula

Betula ermanii - kivikoivu

Avainsana(t)

Kivikoivu on levinnyt laajalle alueelle Koillis-Aasiassa pohjoisessa. Kasvutavaltaan se on monimuotoinen: Japanin ja Korean vuoristomuodot ovat pensasmaisia, kun taas esimerkiksi Sahalinin saarella kivikoivu kasvaa suoraksi ja verraten kookkaaksi ja muodostaa laajoja, taloudellisestikin arvokkaita metsiä.  Kivikoivu on saanut nimensä kovasta puuaineksestaan.

Viherrakennusta ajatellen parhaita kivikoivuja ovat pienet, monirunkoiset ja vänkyräiset vuoristomuodot, jotka ovat sopivan kokoisia pieniinkin puutarhoihin ja joiden kasvutapa tuo hienosti esiin kivikoivun koristeellisimman ominaispiirteen: valkoisen tai kermanvärisen, kauniisti hilseilevän tuohen. Kivikoivun lehdet ovat melko suuret, leveät ja herttatyviset ja saavat syksyllä kauniin keltaisen syysvärin.

Kivikoivun runsaampaa käyttöä Suomessa puoltaa paitsi koristeellisuus myös talvenkestävyys. Kivikoivu on meillä toistaiseksi vähän viljelty, mutta se on menestynyt hyvin Oulussa asti ja menestyy todennäköisesti vielä pohjoisempanakin; ulottuuhan sen luontainen levinneisyysaluekin puurajalle asti.

Mustilassa kivikoivua on kasvanut vuosikymmeniä arboretumin pohjoisrinteellä taimipellon vieressä: siellä kasvaa yhä muutama keskikokoinen, hieman mutkarunkoinen puu. Niiden alkuperä on tuntematon. Eri puolille puistoa on viime vuosina istutettu myös Helsingin yliopiston Hokkaidolta keräämiä luonnonalkuperiä.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Betula
Laji: 
ermanii

Ulsike 1997: 102. Betula alleghaniensis - keltakoivu

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-96-316 Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Betula
Laji: 
alleghaniensis

Ulsike 1995: 75. Betula albo-sinensis - kuparikoivu

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-95-048

alkuperä: Pohjois-Kiina

Kuparikoivu on kotoisin Kiinan keskiosista. Sen levinneisyysalue on Suomea ajatellen verrattain eteläinen, mutta kuparikoivu on menestynyt lupaavasti esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ilmastollisesti ankarilla alueilla. Tämä antaa toiveita lajin menestymisestä myös meillä, varsinkin kun menestyneitä yksilöitä on olemassa muutamia Etelä-Suomessa. Näiden yksilöiden mainitaan olevan Länsi-Kiinasta kotoisin olevaa muunnosta B. albo-sinensis var. septentrionalis, joka mahdollisesti ei ole yhtä kestävä kuin itse laji.

Kuparikoivu on saanut nimensä kuparinvärisestä tuohesta, joka vanhemmiten irtoaa paperimaisina liuskoina. Puu saavuttaa luontaisilla alueilla jopa 30 metrin pituuden, mutta jää viljeltynä 15-20 metrin mittaiseksi Euroopassa, jossa lajia on käytetty paljon koristepuuna. Kanadassa kuparikoivu on jäänyt noin kymmenmetriseksi puuksi. Kuparikoivu muodostaa pyöreän latvuksen ja se on kaunismuotoinen koristepuu. Sen lehdet ovat soikeita tai pitkulaisia, eivät niin syvänvihreitä kuin kotoisten koivujemme lehdet. Puu saa keltaisen syysvärin.

Kuparikoivu on vaatelias laji kasvupaikan suhteen. Se viihtyy parhaiten syvämultaisilla, lämpimillä ja suojaisilla paikoilla. Se jäänee meillä pieneksi, ehkä 7-8 metrin mittaiseksi puuksi. Koivun siemen itää yleensä 60 päivän kylmäkäsittelyn jälkeen tai ilman kylmäkäsittelyä niin, ettei sitä peitetä. Koivulajien siemenlisäyksen ongelmana ovat kotimaisten lajien siemenet, joita yleensä kulkeutuu kylvöalustaan. Eri koivulajeja on taimina hyvin vaikeaa erottaa toisistaan.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Betula
Laji: 
albo-sinensis

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content