Skip to main content

Betula

Betula pendula - rauduskoivu

Avainsana(t)
Betula pendula ©Susanna

Suomen kansallispuuksi vuonna 1988 äänestetyllä rauduskoivulla on erityinen asema suomalaisessa maisemassa heleän vihreytensä ja talven graafisen terävien piirteittensä ansiosta. Se on myös osa mielen maisemaamme. Topeliuksen satu Koivu ja tähti on suomalaisille tuttu, ja iltamien näyttämökulisseihinkin ja kesäisten juhlatilojen somisteeksi on koivu kuulunut itseoikeutetusti.

Rauduskoivu on monipuolinen käyttöpuu suomalaisille. Mahla, tuohi, koivuterva eli tökötti, puuaines kirveenvarsiin ja polttopuu ovat olleet tärkeää koivun antia. Lehdeksiä on korjattu lehtikerpuiksi lampaiden ja muiden kotieläinten talviruokintaan, ja vastoilla eli vihdoilla on puhdistauduttu saunassa ruumiillisesti ja henkisesti.

Aikanaan kaskiviljely edisti koivikoiden laajentumista. Rauduskoivu on pioneeripuu, joka ilmestyy mm. hakkuualueille maanpinnan rikkomisen tai metsäpalon jälkeen ällistyttävän tiheinä kasvustoina, ja se valtasi myös kaskiviljelyn jälkeen hylätyt pellot.

Rauduskoivu on avoimella paikalla kookas, leveälatvuksinen puu, jonka kuori on alkuun valkotuohinen, mutta puun ikääntyessä rungon tyviosa muuttuu mustakaarnaiseksi ja halkeilee. Jotkut yksilöt kasvattavat korkeuskasvun päättyessä monimetrisiä riippaoksia. Rauduskoivun tunnistaa varsinkin nuorempien puiden hartsinystyjen karheudesta ja kolmiomaisista tai vinoneliömäisistä lehdistään. Rauduskoivu on varsinkin entisaikaan ollut suosittu pihapuu, ja nykyisinkin taimistot viljelevät sen lukuisia lehtimuotoja ja lajikkeita.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Rauduskoivu
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Betula
Laji: 
pendula
Koko: 
10–30 m.
Kotipaikka: 
Euraasian lauhkea ja viileä vyöhyke Atlantilta Siperiaan, laajasti tulkittuna Kaukoitään asti.
Kuvaus: 
Yksirunkoinen, kalju- mutta usein nystyrankainen puu. Toissahalaitaiset lehdet. Runko valkea, tummaksi kaarnoittuvaa tyveä lukuunottamatta.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, niukka–runsasravinteinen, kuiva–tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VII (VIII).

Betula platyphylla var. japonica - japaninkoivu

betula_platyphylla_japonica_horsholm_jsaarinen.jpg

Japaninkoivu on kotoisen rauduskoivumme (B. pendula) japanilainen vastine. Monet tutkijat pitävät sitä vain rauduskoivun muotona. Elävää puuta tarkasteleva kyllä huomaa joitain eroavaisuuksia: lehdet ovat kookkaammat, oksat eivät ole riippuvia, eikä runkoon kehity rauduskoivumaista kaarnaa, vaan se säilyy vanhemmitenkin komean valkoisen tai vaaleanpunaisen tuohen peittämänä.

Japaninkoivu on luontaisella levinneisyysalueellaan sukunsa tärkein metsätalouspuu. Se voi luonnossa kehittyä komeaksi, jopa 25 pitkäksi puuksi, mutta tähänastiset suomalaiset kokemukset viittaavat sen jäävän meillä selvästi pienemmäksi.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japaninkoivu
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Betula
Laji: 
platyphylla
Muunnos (var.): 
japonica
Koko: 
Luonnossa 10–25 m, viljeltynä pienempi.
Kotipaikka: 
Pohjois-Japanin vuoristot ja Sahalinin saari.
Kuvaus: 
Isohko, riippaoksaton ja valkorunkoinen, lehdiltään rauduskoivua muistuttava puu.
Kasvupaikka: 
Valoavaativa, muuten melko vaatimaton olosuhteisiin nähden
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV (V). Vähän kokemuksia, mutta todennäköisesti täysin kestävä Etelä- ja Keski-Suomessa.

UKK: 19. Betula alleghaniensis - keltakoivu

Luontainen levinneisyys

Keltakoivu on pohjoisamerikkalainen laji, jonka luontainen levinneisyysalue ulottuu mantereen koillisosiin Suurilta järviltä itään. Se ulottaa alueensa havupuuvyöhykkeen rajalle saakka.

Lajikuvaus

Keltakoivu kasvaa luontaisilla alueillaan komeaksi, 30 metrin mittaiseksi puuksi. Viljeltynä se jää tätä pienemmäksi. Kasvupaikasta riippuen puut ovat meillä 5-15 metrin pituisia. Nimensä keltakoivu on saanut keltaisesta puuaineestaan, joka on arvokasta. Rungon kuori on harmahtava, eikä tuohi irtoa meikäläisten koivujen tapaan. Lehdet ovat suuria, pitkulaisia, valkopyökin lehtiä muistuttavia. Ne saavat keltaisen syysvärin. Siemennorkot ovat suuria ja paksuja, mutta lyhyitä.

Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla

Keltakoivun on todettu menestyvän Suomessa ainakin I-II-vyöhykkeillä. Käyttämällä pohjoisia siemenalkuperiä se menestynee vielä III-vyöhykkeellä saakka. Keltakoivua on viljelty meillä harvinaisena jo pitkään, mutta se ei koskaan ole yleistynyt. Muualla maailmassa keltakoivu on verrattain yleisesti käytetty koristepuu.

Käyttö

Keltakoivu on näyttävä laji, jonka ilmiasu muistuttaa varttuneena jaloja lehtipuita. Sitä voidaan käyttää samaan tapaan yksittäispuuna tai ryhminä.

Kasvupaikkavaatimukset

Keltakoivu viihtyy parhaiten lämpimässä, syvämultaisessa maassa. Valoisuuden suhteen se ei ole yhtä vaatelias kuin meikäläiset koivut vaan viihtyy puolivarjossakin. Kasvupaikan tulisi kuitenkin olla lämmin. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Betula
Laji: 
alleghaniensis

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content