Skip to main content

Betula

Betula costata - koreankoivu

Avainsana(t)
betula_costata_pietari_jsaarinen.jpg

Tämä suurikokoinen, komea koivu kasvaa kotiseudullaan Kaukoidässä parhaimmillaan 30-metriseksi kasvattaen jopa metrisen rungon. Koreankoivu on siellä tärkeä vaneri- ja huonekaluteollisuuden raaka-aine, mutta se mainitaan myös kauniiksi puistopuuksi. Lehdet ovat sirot ja pitkänsoikeat ja oksat kauniisti nuokkuvat. Tuohen väri väri vaihtelee valkoisesta kermanväriseen, hopeanharmaaseen tai vaaleanpunaiseen ja rungoilla ja isoilla oksilla näyttävästi leveinä puoliksi irtonaisina liuskoina. Vanhana puulle kasvaa huomiota herättävän paksu kaarna.

Koreankoivun kotiseudun ilmasto muistuttaa läheisesti Suomea, samoin luontaiset kasvupaikat, Se näyttääkin menestyvän Suomessa hyvin, joskin alkuperien välillä lienee eroja. Mustilaan koreankoivun siemeniä on saatu suoraan luontaisilta kasvupaikoilta Koillis-Kiinasta ja Etelä-Koreasta. Keskieurooppalaisissa taimistossa viljellyt koreankoivut ovat usein kivikoivua (Betula ermanii).

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Koreankoivu
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Betula
Laji: 
costata
Koko: 
Kotiseudullaan 15–25 m puu; Suomessa jäänee pienemmäksi.
Kotipaikka: 
Koillis- ja Pohjois-Kiina, Korea, Venäjän Kaukoitä.
Kuvaus: 
Keskikokoinen puu, tuohi vaalean kellanharmaa tai kellanruskea, liuskoina irtoava. Syysväri keltainen.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, tuore tai kostea.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV). Alkuperä vaikuttaa kestävyyteen tässäkin tapauksessa.

Betula ermanii - kivikoivu

betula_ermanii_tateyama_horsholm_jsaarinen.jpg

Kivikoivu on levinnyt luontaisesti laajalle alueelle pohjoisessa Koillis-Aasiassa. Kasvutavaltaan se on monimuotoinen: Japanin ja Korean vuoristomuodot ovat tunturikoivua (B. pubescens subsp. czerepanovii) muistuttavia pensaita, kun taas esimerkiksi Sahalinin saarella kivikoivu kasvaa suoraksi ja verraten kookkaaksi. Paikoin se muodostaa laajoja, taloudellisestikin arvokkaita metsiä. Kivikoivun puuaines on "kovaa kuin kivi".

Viherrakennusta ajatellen parhaita kivikoivuja ovat pienet, monirunkoiset ja vänkkyräiset vuoristomuodot. Niissä lajille ominainen, valkoinen tai kermanvärinen, kauniisti helpeilevä tuohi tulee hyvin esille. Kivikoivua on viljelty Suomessa kauan mutta vähän. Se on kasvanut hyvin Oulussa asti ja menestyy todennäköisesti vielä pohjoisempanakin, ulottuuhan sen luontainen levinneisyysalue puurajalle asti.

Mustilassa kivikoivua on kasvanut vuosikymmeniä arboretumin pohjoisrinteellä taimipellon vieressä, ja siellä kasvaa yhä muutama keskikokoinen, hieman mutkarunkoinen puu. Niiden alkuperä on tuntematon. Parhaiden koristemuotojen etsimiseksi pohjoisrinteelle on 2000-luvulla istutettu monia uusia alkuperiä muun muassa Hokkaidolta, Sahalinilta, Magadanista ja Kamtšatkalta.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kivikoivu
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Betula
Laji: 
ermanii
Koko: 
5–15 m (vaihtelee alkuperän mukaan) puu tai pensas.
Kotipaikka: 
Koillis-Aasiassa (Japani, Korea, Venäjä, Koillis-Kiina) laajalla alueella.
Kuvaus: 
Yksi- tai monirunkoinen puu. Runko lumen-, kellan- tai punertavanvalkoinen tai harmaa (alkuperästä riippuen), tuohi irtoilee ohuina tai leveinä liuskoina. Suuret, leveät ja herttatyviset lehdet saavat syksyllä kauniin keltaisen syysvärin.
Kasvupaikka: 
Aurinko, keski–runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V–?. Pohjoisimmat alkuperät menestynevät myös Lapissa.

Betula humilis - euroopanpensaskoivu

Euroopanpensaskoivu kuuluu vaivaiskoivun (B. nana) ohella kääpiökasvuisten koivujen alasukuun. Se kasvaa kuitenkin vaivaiskoivua isommaksi pensaaksi, noin parimetriseksi. Tuohi on harmaanvalkoinen ja oksat ovat punaisenruskeat. Lehdet ovat pienet, soikeammat kuin vaivaiskoivulla. Norkot ovat paksuhkoja ja pystyjä ja eminorkot muuttuvat hedelmöityttyään pörröisiksi siemennorkoiksi.

Euroopanpensaskoivu on kotoisin Keski- ja Itä-Euroopasta, mutta sitä kasvaa myös Siperiassa ja Mongoliassa. Euroopassa sitä pidetään jääkausireliktinä. Se muodostaa luonnossa tiheitä joenvarsikasvustoja, meitä lähinnä Baltian maissa.

Suomessa euroopanpensaskoivua on viljelty todella vähän. Kenties on ajateltu, että meillä koivua kasvaa omasta takaa aivan riittävästi, ja mieluummin haikaillaan talvenarkojen etelänpyökkien (Nothofagus antarctica) perään. Chilessä kasvava etelänpyökki kuitenkin ensimmäisenä tulee mieleen katsellessa Mustilassa lammen äärellä kasvavien pensaskoivujen nystyisiä oksia ja pieniä lehtiä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Euroopanpensaskoivu
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Betula
Laji: 
humilis
Koko: 
2–3 m.
Kotipaikka: 
Keski- ja Itä-Eurooppa, Siperia, Mongolia.
Kuvaus: 
Pensasmainen koivu, kasvutapa harva. Pienet lehdet soikeat, kuori harmaanvalkoinen ja oksat punaisenruskeat. Norkot ovat paksuhkoja ja pystyjä.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, kostea savensekainen hiekkamaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content