Betula

Betula papyrifera - paperikoivu

Paperikoivu on hieskoivun (Betula pubescens) vastine Pohjois-Amerikassa, jossa se kasvaa puhtaina ja sekametsinä pohjoisessa puurajalle asti. Se muistuttaa ulkomuodoltaankin suuresti hieskoivua. Sen kasvutapa on hieman karkeapiirteisempi ja lehti kookkaampi ja soikeampi. Nimensä se on saanut nimensä vaaleasta tuohesta, joka lohkeilee paperimaisina levyinä ja rullautuu papyrusmaisesti. Tuohen väri vaihtelee alkuperästä riippuen ja istutuksissa suositaan muotoja, joissa tuohi on valkoinen ja ehyt.

Betula pubescens - hieskoivu

Vaikka rauduskoivu (B. pendula) on saanut osakseen suurta suosiota, jopa nimityksen Suomen kansallispuuksi, taitaa vähintään yhtä moni suomalainen olla kohdannut elinympäristössään tutun, mutta tuntemattoman hieskoivun. Tuttu hieskoivun täytyy olla, koska se on Suomen yleisin puu tämänhetkisten laskentaperiaatteiden mukaan. Tuntematon se on ehkä siksi, että sitä ei suinkaan ole aina helppoa erottaa rauduskoivusta, varsinkaan pohjoisempana. Koivulajit risteytyvätkin keskenään, mutta erityisesti tunnistamista vaikeuttaa hieskoivun monimuotoisuus.

Betula pendula var. carelica - visakoivu

Visa tarkoittaa erityisesti rauduskoivulla tavattavaa poikkeuksellista puuainetta. Visakohdissa kuori on usein merkittävästi normaalia paksumpaa ja kuoren osia jää sisään puuaineeseen ruskeiksi täpliksi tai juoviksi. Visaisuus näkyy myös puun ulkomuodossa rungon kohoumina tai kuoppina, runsaana paikallisena haarautumisena, voimakkaana mutkaisuutena tai kapeutumisena. Rauduskoivun visautuminen on havaittavissa yleensä viiden–kuuden vuoden iässä. Visautumista esiintyy harvinaisena muissakin puusuvuissa, kuten lepillä (Alnus) ja pihlajilla (Sorbus).

Betula pendula - rauduskoivu

Suomen kansallispuuksi vuonna 1988 äänestetyllä rauduskoivulla on erityinen asema suomalaisessa maisemassa heleän vihreytensä ja talven graafisen terävien piirteittensä ansiosta. Se on myös osa mielen maisemaamme. Topeliuksen satu Koivu ja tähti on suomalaisille tuttu, ja iltamien näyttämökulisseihinkin ja kesäisten juhlatilojen somisteeksi on koivu kuulunut itseoikeutetusti.

Betula lenta - sokerikoivu

Amerikkalainen sokerikoivu (Sweet birch) lienee saanut nimensä sekä sisemmän kuoren makeudesta että mahlan hyötykäytöstä oluen valmistuksessa. Muita nimiä sille ovat Amerikassa annetut Cherry birch (kirsikkakoivu) ja Black birch (mustakoivu), jotka molemmat viittaavat puun tummaan, kirsikkapuuta muistuttavaan runkoon. Kookkaitten, leveinä kerroksina oksia peittävien lehtiensäkään puolesta sokerikoivu ei juuri muistuta suomalaisille tuttuja raudus- ja hieskoivuja, vaan muistuttaa läheistä sukulaistaan keltakoivua (Betula allegahniensis).

Betula humilis - euroopanpensaskoivu

Euroopanpensaskoivu kuuluu vaivaiskoivun (B. nana) ohella kääpiökasvuisten koivujen alasukuun. Se kasvaa kuitenkin vaivaiskoivua isommaksi pensaaksi, noin parimetriseksi. Tuohi on harmaanvalkoinen ja oksat ovat punaisenruskeat. Lehdet ovat pienet, soikeammat kuin vaivaiskoivulla. Norkot ovat paksuhkoja ja pystyjä ja eminorkot muuttuvat hedelmöityttyään pörröisiksi siemennorkoiksi.

Betula ermanii - kivikoivu

Kivikoivu on levinnyt luontaisesti laajalle alueelle pohjoisessa Koillis-Aasiassa. Kasvutavaltaan se on monimuotoinen: Japanin ja Korean vuoristomuodot ovat tunturikoivua (B. pubescens subsp. czerepanovii) muistuttavia pensaita, kun taas esimerkiksi Sahalinin saarella kivikoivu kasvaa suoraksi ja verraten kookkaaksi. Paikoin se muodostaa laajoja, taloudellisestikin arvokkaita metsiä. Kivikoivun puuaines on "kovaa kuin kivi".

Betula costata - koreankoivu

Tämä suurikokoinen, komea koivu kasvaa kotiseudullaan Kaukoidässä parhaimmillaan 30-metriseksi kasvattaen jopa metrisen rungon. Koreankoivu on siellä tärkeä vaneri- ja huonekaluteollisuuden raaka-aine, mutta se mainitaan myös kauniiksi puistopuuksi. Lehdet ovat sirot ja pitkänsoikeat ja oksat kauniisti nuokkuvat. Tuohen väri väri vaihtelee valkoisesta kermanväriseen, hopeanharmaaseen tai vaaleanpunaiseen ja rungoilla ja isoilla oksilla näyttävästi leveinä puoliksi irtonaisina liuskoina. Vanhana puulle kasvaa huomiota herättävän paksu kaarna.

Betula alleghaniensis - keltakoivu

Keltakoivun versoista ja kuoresta lähtee hieromalla voimakas, rohdosmainen tuoksu. Sen runko on kellertävän- tai hopeanharmaa eikä erityisesti helpeile. Pitkulaiset lehdet ovat huomattavasti isommat kuin kotimaisten koivujemme. Lehdet muistuttavat valkopyökin (Carpinus) lehtiä ja asettuvat oksille kerroksittain toistensa lomaan. Keltakoivu onkin näyttävä laji, erityisesti syysvärityksessään, jolloin se parhaimmillaan loistaa syysauringossa kuin jalustalle nostettu keväinen kelta-atsalearyhmä.