Skip to main content

Aesculus

UKK: 18. Aesculus hybr. - hevoskastanjaristeymät

Luontainen levinneisyys

Maapallon ilmastollisesti kaikkein kestävin hevoskastanjalaji on pohjoisamerikkalainen ohionhevoskastanja (Aesculus glabra). Se on kotoisin nimensä mukaisesti Suurten järvien eteläpuolelta, Ohiosta ja sen länsipuolelta aina Teksasiin saakka. Toinen lähes yhtä kestävä laji on keltahevoskastanja (A. octandra), jonka levinneisyysalue on hieman eteläisempi. Molempia lajeja viljellään huomattavasti pohjoisempana ja ne ovat osoittautuneet hämmästyttävän kestäviksi verrattuna eteläiseen kotipaikkaansa. Ne ovat myös risteytyneet runsaasti ja tällä keinoin on saatu valittua kestäviä ja koristeellisia kantoja viljelyyn.

Lajikuvaus

Ohionhevoskastanjahybridit ovat pienikasvuisia, kookkaan omenapuun kokoisia puita. Ne ovat osoittautuneet selvästi balkaninhevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) nopeampikasvuisiksi. Runko on aikuisilla puilla harmaa ja syväuurteinen. Lehdet ovat yleensä 5-lehdykkäiset, sirommat kuin balkaninhevoskastanjalla. Niiden väri ei myöskään ole yhtä tummanvihreä, vaan lehdet ovat vaaleampia. Mustilassa ruostesienet ovat jonain vuosina aiheuttaneet täpläisyyttä. Parhaimmillaan lehdet saavat oranssinpunaisen syysvärin, mutta tätä ei aina näy kehittyvän. Kukinto on kuten balkaninhevoskastanjalla, mutta väriltään vihreänkeltainen. Hedelmä on samanlainen piikikäs pallero kuin muillakin hevoskastanjilla. Keltahevoskastanjahybridit ovat suurempikasvuisia ja muistuttavat balkaninhevoskastanjaa enemmän. Lehdet ovat varsin koristeellisia, väriltään tummanvihreitä ja lehtisuonia niissä on tiuhassa. Syysväri on yleensä keltainen. Kukinto on keltainen ja hedelmä kuten muilla hevoskastanjoilla. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Aesculus
Laji: 
glabra

Ulsike 1994: 47. Aesculus octandra - keltahevoskastanja

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-252

alkuperä: tuntematon, lisäyslähde Chanhassen, Minnesota, USA

Keltahevoskastanja on sukua meillä yleensä viljellylle eurooppalaiselle balkaninhevoskastanjalle (Aesculus hippocastanum). Pohjois-Amerikasta tunnetaan useita hevoskastanjalajeja, joista nyt kuvattu keltahevoskastanja sekä ohionhevoskastanja (A. glabra) ovat ilmastollisesti kestävimmät. Keltahevoskastanja on hyvin eteläinen laji, joka luontaisesti esiintyy Suurten järvien eteläpuolella. Sitä kuitenkin viljellään laajalti sen esiintymisalueen pohjoispuolella ja sitä pidetään hyvin talvenkestävänä lajina. Suomessa se on menestynyt lupaavasti.

Keltahevoskastanja kukkii kellanvalkein tai kellertävin kukin ja voi saavuttaa luonnossa jopa 40 m pituuden. Viljeltynä se jää yleensä pienehköksi puuksi. Sitä pidetään kotiseudullaan eurooppalaista hevoskastanjaa (A. hippocastanum) kestävämpänä lajina, joka antaa toiveita sen menestymisestä hevoskastanjan menestymisalueita pohjoisempana.

Siemen itää välittömästi kylvön jälkeen, sillä sirkkajuuri on jo useilla siemenillä työntynyt ulos. Hevoskastanjat vaativat syvämultaisen kasvualustan ja ne tulisi siirtää lopullisille kasvupaikoilleen kaksivuotiaina. Keltahevoskastanja viihtyy parhaiten syvämultaisella, lämpimällä kasvupaikalla. Se sietää varjoa verraten hyvin.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Aesculus
Laji: 
octandra

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content