Skip to main content

Aesculus

Aesculus hippocastanum - (balkanin)hevoskastanja

Aesculus hippocastanum kukkii @kouvola ©jr

Balkaninhevoskastanja on komea kukkapuu, jota voidaan kasvattaa Etelä-Suomessa suotuisilla paikoilla. Nuorena se on arka syyspakkasille ja talvivaurioille, ja siksi hevoskastanjan taimet yleensä tuodaankin Suomeen muualta. Vanhemmiten puun talvenkestävyys paranee.

Hevoskastanjan olemusta voi hyvin luonnehtia sanalla sanoen isokasvuiseksi. Siitä kasvaa lauhkeamman ilmaston alueilla jopa 30-metrinen, komea puu. Meillä se jää puolta lyhyemmäksi, mutta tekee kuitenkin leveän latvuksen. Oksat ovat tukevat ja talvella niitä komistavat huomiotaherättävän suuret, tahmeat talvisilmut. Silmuista puhkeavat keväällä suuret sormilehdet ja näyttävät, valkoiset kukinnot. Syksyllä hevoskastanjaa koristavat isot, piikkiset kotahedelmät, joiden sisällä olevat ruskeat, isot siemenet eivät kelpaa syötäväksi. Oraville ne kyllä maistuvat.

Arboretum Mustilassa balkaninhevoskastanja on menestynyt amerikkalaisia sukulaisiaan heikommin eikä arboretumissa kasva ainuttakaan kookasta puuta. Arboretum kerääkin hevoskastanjan siemenet Kouvolasta, josta on valittu emokasveiksi ryhmä poikkeuksellisen kookkaita ja hyvin menestyviä hevoskastanjoita.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
(Balkanin)hevoskastanja
Heimo: 
Hippocastanaceae
Suku: 
Aesculus
Laji: 
hippocastanum
Koko: 
Suomessa 8–20 m, kotiseudullaan jopa 30 m puu.
Kotipaikka: 
Balkan.
Kuvaus: 
Komea puistopuu. Oksat jykevät, lehdet suuret, 5–7-sormiset. Kukinta kesäkuussa isoin, valkoisin pystyin kukinnoin. Isot kastanjamaiset siemenet ovat syömäkelvottomia, lievästi myrkyllisiä.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen ja multava, mieluusti kalkkipitoinen maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV).

Aesculus octandra - keltahevoskastanja

Keltahevoskastanja on kotoisin Itä-Yhdysvalloista, jossa se kasvaa luontaisesti Suurten järvien eteläpuolella. Sitä pidetään hyvin talvenkestävänä ja viljellään laajalti esiintymisalueensa pohjoispuolellakin. Keltahevoskastanja on sukua Suomessa yleisemmin viljellylle eurooppalaiselle balkaninhevoskastanjalle (A. hippocastanum), mutta on meillä istutettuna huomattavasti harvinaisempi.

Keltahevoskastanjan koristeelliset, kiiltävät lehdet ovat vastakkaisia ja sormilehdykkäisiä sekä pienempiä ja sirompia kuin balkaninhevoskastanjalla. Ne saavat syksyllä keltaisen, oranssin tai tulipunaisen syysvärin. Puu kukkii kesäkuussa kellanvalkein tai kellertävin kukin, jotka ovat pystyissä kartiomaisissa kukinnoissa. Pähkinöiden ympärillä oleva kota on sileäpintainen ja siten ulkonäöltään selvästi erilainen kuin balkaninhevoskastanjan piikkinen kota.

Mustilassa kasvaa Atsalearinteen ja Viinituvan välisen lehdon kätköissä kookas vanha keltahevoskastanja. Atsalearinteelle on istutettu 2000-luvulla uusia keltahevoskastanjoita. Istutuksiin on valittu parhaat taimet siemeneristä, joita on kerätty itse siemenkeruumatkoilla ja ostettu kaupallisilta kerääjiltä.

Keltahevoskastanja on läheistä sukua ohionhevoskastanjalle (A. glabra) ja risteytyy myös luonnossa sen kanssa. Mustilankin keltahevoskastanjat voivat olla osin kyseistä risteymää (A. x marylandica).

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Keltahevoskastanja
Heimo: 
Hippocastanaceae
Suku: 
Aesculus
Laji: 
octandra
Koko: 
Suomessa 7–15 m. Kotiseudullaan jopa 30 m.
Kotipaikka: 
Appalakkien vuoristo Itä-Yhdysvalloissa.
Kuvaus: 
Rotevakasvuinen puu, jonka lehdet ovat suuret, kiiltävän vihreät. Keltainen kukinto on kookas, kartiomainen ja pysty. Hedelmä, kovakuorinen kota, on sileäpintainen.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III(–V?). Pidetään Amerikassa selvästi eurooppalaista hevoskastanjaa kestävämpänä.

Aesculus pavia - mississippinhevoskastanja

Aesculus pavia ©jr

Pensasmainen mississippinhevoskastanja on tutun balkaninhevoskastanjan (A. hippocastanum) pieni- ja punakukkainen sukulainen Yhdysvaltain "syvästä etelästä". Vaikka sen käyttöarvo pienikokoisena puuna olisi tiiviisti rakennetuissa ympäristöissä suuri, se ei ole ollut merkittävä koristekasvi. Sen sijaan balkanin- ja mississippinhevoskastanjan risteymä, punahevoskastanja (A. × carnea) on erittäin suosittu koristepuu niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin.

Mississippinhevoskastanja muuntelee suuresti muun muassa kasvutavan ja kukkien värin osalta. Syvimmillään verenpunaisissa kukissa voi luonnossa nähdä kolibreja mettä nauttimassa.

Vaikka mississippinhevoskastanja on kotoisin seudulta, jonka ilmasto poikkeaa suuresti suomalaisesta, on Arboretumin Juhlapaikalle istutettu yksilö menestynyt erinomaisesti ja jopa kukkinutkin. Hevoskastanjan suvussa useimmilla lajeilla on havaittu hyvin laaja ilmastollinen sietokyky ja tämän eteläisen pikkupuun menestymistä voi pitää teorian vahvistajana.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mississippinhevoskastanja
Heimo: 
Hippocastanaceae
Suku: 
Aesculus
Laji: 
pavia
Koko: 
3–4 m, luonnossa usein vähän kookkaampi.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan kaakkoisosat Texasista Floridaan.
Kuvaus: 
Yleensä pensasmainen, punakukkainen pikkupuu.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen, keski- tai runsasravinteinen, kuiva–tuore; tarvitsee lämpimän ja suojaisen kasvupaikan.
Menestyminen: 
Oletettu talvenaraksi, mutta menestynyt Mustilassa moitteettomasti jo yli 10 v ajan.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content