Aesculus

Aesculus octandra - keltahevoskastanja

Keltahevoskastanja on kotoisin Itä-Yhdysvalloista, jossa se kasvaa luontaisesti Suurten järvien eteläpuolella. Sitä pidetään hyvin talvenkestävänä ja viljellään laajalti esiintymisalueensa pohjoispuolellakin. Keltahevoskastanja on sukua Suomessa yleisemmin viljellylle eurooppalaiselle balkaninhevoskastanjalle (A. hippocastanum), mutta on meillä istutettuna huomattavasti harvinaisempi.

Aesculus glabra - ohionhevoskastanja

Ohionhevoskastanja on kotoisin Yhdysvaltain Keskilännestä ja se on Ohion osavaltion nimikkopuu. Luontaisena se kasvaa rehevillä mailla jokilaaksoissa. Se ei ole aivan yhtä suurikasvuinen kuin balkaninhevoskastanja (A. hippocastanum), mutta suuri ja leveälatvuksinen puu siitäkin tulee. Lehdet ovat sirommat kuin eurooppalaisella sukulaisella ja tiheä lehvästö luo alleen hyvin syvän varjon.

Aesculus pavia - mississippinhevoskastanja

Pensasmainen mississippinhevoskastanja on tutun balkaninhevoskastanjan (A. hippocastanum) pieni- ja punakukkainen sukulainen Yhdysvaltain "syvästä etelästä". Vaikka sen käyttöarvo pienikokoisena puuna olisi tiiviisti rakennetuissa ympäristöissä suuri, se ei ole ollut merkittävä koristekasvi. Sen sijaan balkanin- ja mississippinhevoskastanjan risteymä, punahevoskastanja (A. × carnea) on erittäin suosittu koristepuu niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin.

UKK: 18. Aesculus hybr. - hevoskastanjaristeymät

Luontainen levinneisyys

Maapallon ilmastollisesti kaikkein kestävin hevoskastanjalaji on pohjoisamerikkalainen ohionhevoskastanja (Aesculus glabra). Se on kotoisin nimensä mukaisesti Suurten järvien eteläpuolelta, Ohiosta ja sen länsipuolelta aina Teksasiin saakka. Toinen lähes yhtä kestävä laji on keltahevoskastanja (A. octandra), jonka levinneisyysalue on hieman eteläisempi. Molempia lajeja viljellään huomattavasti pohjoisempana ja ne ovat osoittautuneet hämmästyttävän kestäviksi verrattuna eteläiseen kotipaikkaansa.