Kenkäkallio

Makedonianmännyn siemeniä saatiin Mustilaan jo 1907 bulgarialaiselta metsänhoitajalta. Siemenet oli kerätty Rila-vuoristosta, jossa eteläisestä sijainnista huolimatta keskilämpötilat ovat alhaisia ja lumi sulaa vasta kesäkuussa. Makedonianmänty kasvaa Balkanin vuoristoseuduilla jäänteenä jääkautta edeltävän aikakauden eurooppalaisista metsistä. Bulgarian ja historiallisen Makedonian lisäksi sitä kasvaa Albaniassa ja Montenegrossa.

Vuorimänty kasvaa luontaisena Pyreneillä, Alpeilla, Karpaateilla, Apenniinien pohjoisosissa ja Balkanin niemimaan vuoristoissa 1 000–2 200 metrin korkeudella puurajan yläpuolella. Se muodostaa tiheitä puistomaisia metsikköjä tai laajoja läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka estävät eroosiota ja lumivyöryjä ja tarjoavat suojaa lukuisille eliölajeille.

Kataja eli kotikataja on maailman laajimmalle levinnyt havupuulaji. Se kasvaa kaikilla pohjoisen pallonpuoliskon mantereilla arktiselta tundralta subtropiikkiin. Tämä edellyttää hyvää sopeutumiskykyä erilaisiin olosuhteisiin. Katajan kasvupaikkavaatimukset ovatkin väljät. Sitä kasvaa sekä karuilla kallioilla että rehevissä lehdoissa.

Katajan kasvutapa vaihtelee pensasmaisesta, maata pitkin mataavasta pylväsmäiseen, joskus jopa puumaiseen muotoon. Eri muotoja esiintyy runsaasti näiden väliltä. Valikoituja muotoja myös tuotetaan ja myydään yleisesti lajikkeina.

Valkovaleakaasia on amerikkalainen hernekasvien (Fabaceae) heimoon kuuluva puulaji, jota arvostetaan sen erityisen kovan ja lahoamista vastustavan puuaineksen vuoksi. Sitä on 1600-luvulta alkaen tuotu myös Eurooppaan, jossa se on monin paikoin karannut luontoon muodostaen nykyään muun muassa Unkarissa laajoja metsiköitä.

Palsamipihta on Pohjois-Amerikan laajimmalle levittäytynyt pihtalaji. Siellä se kasvaa soilla ja kangasmaiden reunoilla muodostaen usein sekametsiä lehtipuiden, kanadanlehtikuusen (Larix laricina) sekä musta- ja valkokuusen (Picea mariana ja P. glauca) kanssa. Palsamipihdan neulasista lähtee hierottaessa lajille ominainen palsamin tuoksu. Aromaattinen tuoksu ja säännöllisen kartiomainen kasvutapa ovat varmasti osaltaan syynä palsamipihdan suosioon joulupuuna kotiseudullaan Kanadassa, mutta myös kauniin tummanvihreät neulaset säilyvät hyvin sisäänkannettuna.

Serbiankuusi kasvaa luontaisena vain hyvin pienellä alueella Bosnian, Serbian ja Montenegron rajaseudulla 1000–1500 metrin korkeudessa. Se on kasvitieteellisesti mielenkiintoinen jäänne jääkautta edeltävältä ajalta, jolloin sitä kasvoi laajoilla alueilla Euroopassa. Sen kasvutapa on hyvin kapea, mistä sen tuntee jo hyvin etäältä. Toinen serbiankuusen erityistuntomerkki ovat sen alapuolelta hopeahohtoiset neulaset, jotka tulevat esiin riippuvien oksien ylöspäin kääntyneissä kärjissä.