Pohjois-Amerikka

Pohjois-Amerikka on tärkeimpiä Mustilaan tuotujen kasvien alkuperäalueita. Manteren länsiosista on tuotu paljon havupuita, itäosista enimmäkseen lehtipuita ja -pensaita.

Kanadan läntisimmän maakunnan Brittiläisen Kolumbian keskiosissa ilmasto vastaa lähes täysin suomalaisia olosohteita. Näiltä alueilta peräisin ovat useimmat Mustilan tärkeimmistä havupuista: douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii), kontortamänty (Pinus contorta var. latifolia), jättituija (Thuja plicata), lännenhemlokki (Tsuga heterophylla) sekä purppurapihta (Abies amabilis).

Koillisen Pohjois-Amerikan lauhkean ilmastovyöhykkeen pohjoisreunalta, jossa talvet vastaavat suomalaisia olosuhteita kesien ollessa hieman meikäläistä lämpimämpiä, eritoten lehtipuuvalikoima on runsas Pohjois-Eurooppaan verrattuna. Merkittävimmät sieltä tuoduista lehtipuista ovat punatammi (Quercus rubra), amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea), punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), punavaahtera (Acer rubrum) ja sokerivaahtera (Acer saccharum). Muutamat Mustilan keskeisimmistä havupuulajeista, mm. palsamipihta (Abies balsamea) sekä kanadantuija (Thuja occidentalis), ovat Kanadan itäosista. Näillä seuduilla esiintyvät myös mm. talvenkestävin atselealaji kanadanatsalea (Rhododendron canadense) ja pensasmainen tähkävaahtera (Acer spicatum), jota arboretumiin on viime vuosina istutettu runsaasti.

Pienemmissä määrin on tuotu kasveja myös etelämpää Itä-Yhdysvaltain Appalakkien vuoristosta, joka on eräs lauhkean vyöhykkeen kasvien monimuotoisuuskeskuksista. Vanhoista Mustilan kasveista ovat Appalakeilta peräisin muun muassa uhanalainen lakkipuu (Cladrastis kentukea) sekä vuoristojen ylärinteillä laajoja kasvustoja muodostava virginianalppiruusu (Rhododendron catawbiense), klassisten puistoalppiruusulajikkeiden kantaäiti. Appalakeille tehtiin vuonna 2017 siemenkeruumatka, jonka saalis suurelta osin vielä odottaa istutustaan arboretumiin.

Etelä-Yhdysvaltain Kalliovuorilta kotoisin olevat harmaapihta (Abies concolor) ja korkkipihta (Abies lasiocarpa var. arizonica) menestyvät metsäpuina vain välttävästi, mutta ovat sitäkin arvokkaampia puistopuita hopeanharmaine neulasineen. Kyseinen vuoristoalue ei ole puuvartisten kasvien osalta yhtä rikas kuin Appalakit, mutta sielläkin lukuisat kiinnostavat jääkausireliktit odottavat suomalaista siementen kerääjää.