Tavallinen tuija eli kanadantuija kasvaa USA:n koillisvaltioissa sekä Kanadassa Ontariossa ja Quebecissa. Kasvupaikkoina ovat mm. runsasravinteiset suot. Tuijan pohjoisraja menee hyvin ylös Hudson Bayn eteläkärkeen saakka, muttei ulotu aivan puurajalle, jonka Kanadassa muodostavat mustakuusi (Picea mariana), valkokuusi (P. glauca), kanadanlehtikuusi (Larix laricina) sekä palsamipoppeli (Populus balsamifera) alueesta riippuen.
Kanadantuijaa ja sen eri pistokkaista monistettavia lukuisia koristemuotoja on viljelty Euroopassa satoja vuosia. Sarvas olettaa Havupuut- kirjassaan, että jo v. 1545 viljeltynä se olisi ensimmäinen Euroopassa viljelty pohjoisamerikkalainen puulaji.
Tuijan käyttöperinteet ovat tehneet siitä hyvin yleisen pensasaitoina sekä mm. hautausmaiden koristepuun. Suomalaisissa uusissa pihoissa näkee nykyisin lähinnä tuijan erilaisia tiiviitä hidaskasvuisia pilari-, pallo- ja kartiomaisia mutantteja. Villi luonnonmuoto, josta nyt on kysymys, sopii kuitenkin sekä aidaksi että muodostaa vartuttuaan yksittäisenä puuna tuuhean pyörehtävän latvuksen. Tuijan koristearvoista puhuttaessa täytyy ehdottomasti mainita sen koristeellinen runko, joka punaruskeana ja sileän liuskamaisena eroaa edukseen muista havupuista.
Arboretum Mustilassa tuijaa on viljelty myös koristevihreäksi 1930-luvulta lähtien. Parin hehtaarin istutuksesta on vuosittain leikattu koristehavuja seppelesidontaan sekä muuhun kukkakauppakäyttöön. Viljelmä sisältää kanadantuijan lisäksi myös hyvin kaunista koreantuijaa (Thuja koraiensis), jonka lehtien alapihta on voimakkaan valkoinen. Tuijan puuaines on mielenkiintoista. Väriltään ja ulkonäöltään se muistuttaa paljon katajaa, mutta on paljon pehmeämpää ja kasvaa nopeammin. Puuaines on hyvin kevyttä, mutta lahonkestävää. Sitä onkin perinteisesti käytetty paaluihin, tolppiin, veneiden valmistukseen sekä kattopäreiksi. Kanadassa osuvat siirtolaiset arvostavat sitä mainiona puulajina saunan panelointiin sekä lauteisiin.
Tuijan lehdistä tislataan Amerikassa öljyä kosmeettisen- ja lääketeollisuuden tarpeisiin.
Mikäli tuijasta perustetaan istutuksia syrjäisemmille alueille, kannattaa huomioida, että hirvet ja erityisesti valkohäntäpeurat pitävät sen maukkaista oksista.