Helluntaiatsalea kukkii helluntain tienoilla toukokuun lopulla lehtien puhjetessa. Sen vaaleanpunaiset, pitkätorviset ja -heteiset kukat tuoksuvat hienon sitruunaisesti. Kotiseudullaan Pohjois-Amerikassa laji viihtyy hyvinkin varjoisilla paikoilla tammi- ja pyökkimetsissä Appalakkien rinteillä. Viileän kesän ilmastossa, kuten meillä, sen kuitenkin kerrotaan sietävän hyvin myös avoimia kasvupaikkoja.
Pohjois-Amerikassa kasvaa luontaisena useita kesävihantia atsalealajeja, jotka muistuttavat läheisesti toisiaan. Usein lajit vielä risteytyvät keskenään ja voikin olla vaikea tunnistaa, mihin lajiin luonnonvaraisia pensaita tulisi sijoittaa. Helluntaiatsalean kerrotaan eroavan lähimmästä sukulaisestaan R. canescens-lajista siten, että sen kukissa on ohutta nukkaa mutta ei tahmeita ja pidempiä, jouhimaisia karvoja kuten viimemainitulla. Helluntaiatsalean sirot, raikkaasti tuoksuvat kukat tuovat mieleen köynnöskuusaman (Lonicera periclymenum) ja pääsevät oikeuksiinsa luonnonmukaisessa ympäristössä, etäällä isokukkaisista jalosteista.