Vuorimänty kasvaa luontaisena Pyreneillä, Alpeilla, Karpaateilla, Apenniinien pohjoisosissa ja Balkanin niemimaan vuoristoissa 1 000–2 200 metrin korkeudella puurajan yläpuolella. Se muodostaa tiheitä puistomaisia metsikköjä tai laajoja läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka estävät eroosiota ja lumivyöryjä ja tarjoavat suojaa lukuisille eliölajeille.
Koska vuorimännyn kasvupaikat ovat hyvin erillisiä, siitä on aikojen kuluessa kehittynyt ulkomuodoltaan toisistaan poikkeavia paikallismuotoja. Nimialalaji, varsinainen vuorimänty (P. mugo subsp. mugo) on koristekasvina tuttu monirunkoinen ja pensasmainen vuorimänty, joka on kotoisin levinneisyysalueen itäisistä ja eteläisistä osista. Siitä on nimetty useita pieni- ja tiheäkasvuisia muotoja, muunnoksia ja lajikkeita. Levinneisyysalueen länsiosissa kasvaa paikoitellen toinen alalaji, alppimänty (P. mugo subsp. uncinata), joka on yksirunkoinen pieni puu.
Mustilaan vuorimäntyä on istutettu jo ennen sotia luontaisia kasvupaikkoja muistuttaville kallionliepeille Kenkäkalliolla, Helanterinkalliolla ja Nokkalan Aarremällä, joilla niitä yhä kasvaa.
