Metasequoia-suku tunnettiin ensiksi ainoastaan fossiileista. Sitten 1940-luvun alussa Kiinasta, Hubein maakunnasta löydettiin outoja puita. Sodan melskeissä kesti pari, kolme vuotta ennen kuin varmistui, että kyseessä olivat ensimmäiset elävät Metasequoia-suvun edustajat, kiinanpunapuut. Ymmärrettävästi Kiinaan tehtiin useita siemenkeräysmatkoja 1940-luvun loppupuolella. Mustilakin on saanut siemeniä aivan ensimmäisten joukossa, sillä tiedetään, että Mustilasta lähetettiin kiinanpunapuun taimia Göteborgin kasvitieteelliseen puutarhaan jo vuonna 1952. Siellä isoimmat puut ovat nyt yli 20 metriä korkeita.
Kiinanpunapuu muistuttaa paljon amerikkalaisia sukulaisiaan suosypressejä (Taxodium). Kummankin suvun puut viihtyvät kosteilla paikoilla ja varistavat neulasensa talveksi. Kiinanpunapuun lehdet ovat eloisan vaaleanvihreät ja runko punaruskea, vanhemmiten lankkujuurinen. Syysväri on lämpimän vaaleanruskea.
Suomessa ollaan kiinanpunapuun menestymisen äärirajoilla. Mustilankin alkuperäiset 1950-luvun istutukset ovat tuhoutuneet, mutta uusia on istutettu vuosina 2009 ja 2011 lämpimälle, syyshalloilta suojaisalle paikalle Alppiruusulaakson pohjoislaidalle, lähelle pyökkejä. Eteläisimmässä Suomessa havupuuharrastajat ovat kasvattaneet kiinanpunapuuta vaihtelevalla menestyksellä. Se kestää kunnolla talveennuttuaan kovaakin pakkasta. Ongelma on Suomen kesä, joka on kiinanpunapuulle hieman liian lyhyt, viileä ja kuiva.
Luontaisilla kasvupaikoillaan kiinanpunapuusta on tullut erittäin uhanalainen. Puita on tuhoutunut varsinkin kulttuurivallankumouksen aikana. Kiinanpunapuun säilyminen on kuitenkin varmistunut, sillä nopeakasvuisena ja helposti lisättävänä sitä on istutettu lauhkean ilmaston alueelle ympäri maailmaa.
