Valesypressejä eli Chamaecyparis-suvun lajeja voitaisiin hyvin pitää varsinaisiin sypresseihin (Cupressus-suku) kuuluvina lajeina. Sypressit ovat tuttuja kaikille, jotka ovat matkustelleet Etelä-Euroopassa, jossa usein näkee Välimerellä jo antiikin aikana viljeltyä italiansypressin (Cupressus sempervirens) pylväsmäistä muotoa.
Valesypressit kuuluvat arvostetuimpien havupuiden joukkoon. Pohjoisamerikkalaisten valesypressien (Chamaecyparis nootkatensis ja C. lawsoniana) teknisesti erinomaista ja lahonkestävää puutavaraa on mm. viety Japaniin hinnalla, mikä on ylittänyt kaikista muista havupuista saatavan.
Valesypressit ovat Euroopassa hyvin yleisesti käytetty koristekasvisuku. Erimuotoisia ja erivärisiä puutarhalajikkeita tunnetaan satoja. Meillä Suomessa ne ovat tutuimpia lähinnä tiiviskasvuisina joulupöytien ruukkukasveina (Joulusypressit ja -katajat).
Suomessa toistaiseksi kokeillut alkuperät mainituista pohjoisamerikkalaisista sypresseistä ovat osoittautuneet melko aroiksi. Ainoa laji, jonka on todettu kestäneen laajemmalla alueella Etelä-Suomea mm. 80 -luvun pakkastalvet on Japanista kotoisin oleva hernesypressi. Sawara ( lajin japaninkielinen nimi) kasvaa Honsun keskiosissa jonkin verran suppeammalla alueella kuin hyvin arvostettu ja Japanin tärkeimpiin metsätalouspuulajeihin kuuluva hinoki (C. obtusa). Hernesypressi kasvaa vuoristojen keskirinteillä 700 - 1700 metrin korkeudessa.
Hernesypressin lehdet ovat tuijan lehtiäkin sirompia ja samalla tavoin suomumaisia. Kuperista tiivistä rakennettua palloa muistuttavat kävyt ovat pieniä, vain 5-6 mm läpimitaltaan. Kotimaassa puu kasvaa 25-30 m, joskus jopa 40 m korkeaksi.
Hernesypressin siemenet itävät hitaasti, ja on todennäköistä, että useimmat alkavat kasvaa vasta kylvökevään jälkeisenä kesänä.
Suku
Chamaecyparis
Laji
pisifera