Ussurinpihdan jykevä, majesteettinen olemus poikkeaa selkeästi muista Mustilassa viljellyistä pihdoista. Sillä on rosokaarnainen kuori, pitkät, hieman yläviistoon kasvavat, tukevat oksat ja eloisanvihreät, jäykät, teräväkärkiset neulaset. Puuaines on kestävää ja kauniin ruskeaa.
Ussurinpihta löydettiin 1800-luvun lopulla Pohjois-Koreasta. Sitä kasvaa myös Ussurin alueella Vladivostokin ympäristössä sekä Koreaan rajoittuvilla seuduilla Koillis-Kiinassa. Länsimaissa se on jäänyt kasvikokoelmien erikoisuudeksi. Se on melko hidaskasvuinen mutta sitkeä, helppohoitoinen ja kestävä havupuu, joka kehittyy komeimmilleen avoimella, valoisalla kasvupaikalla rehevässä lehto- tai puutarhamaassa. Se on yksi harvoista pihdoista, joita pihtakirva ei lainkaan vaivaa. Kauneus- ja kestävyysarvojensa takia se on yksi Mustilan arvokkaimmista havupuista.
Mustilan Etelärinteen alareunassa kasvava vanha, komea yksittäispuu on todennäköisesti vanhin länsimaissa viljelty ussurinpihta. Se on peräisin kuuluisan kasvitieteilijän V. L. Komarovin Korean-matkalta vuonna 1897. 1930-luvulla saatiin siemeniä Pohjois-Koreasta ja 1990- ja 2000-luvuilla myös Etelä-Koreasta, Mantšuriasta ja Ussurin alueelta Venäjältä. Kaikkien alkuperien talvenkesto on ollut erittäin hyvä.
