Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-042
alkuperä: Stevens Pass, Washington, USA
Laji kasvaa varsin suppealla alueella Pohjois-Amerikan läntisellä rannikkovyöhykkeellä lähinnä Kaskadivuoristossa Washingtonin pohjoisrajalta Oregonin ja Kalifornian rajalle. Lähes samalla alueella kasvaa toinen suurikokoinen pihtalaji jättipihta (Abies grandis), jonka menestyminen Suomessa rajoittuu myös rannikkovyöhykkeen parhaille kasvupaikoille.
Lajin ylevää kauneutta kuvaa sen englanninkielinen nimi "Noble Fir". Kuningaspihtaa kutsutaan meillä myös aitopihdaksi ja se tunnetaan ehkä paremmin sen toisella latinalaisella nimellä Abies nobilis. Tätä nimeä lajista käytetään Tanskassa, jossa siitä tuotetaan vuosittain n. 15 000 000 kg koristehavuja lähinnä vientiä varten. Näitä hopeanhohtoisia kestäviä havuja tuodaan myös meidän kukkakauppoihimme sinikuusen nimellä. Brittein saarilla kuningaspihtaa on pienissä määrin viljelty myös puhtaasti puuntuotosmielessä.
Aitopihdalla on käyrät, hyvin tiheässä kasvavat latvassa hopeanväriset neulaset, jotka kuivuvat kiinni ilman, että neulaset varisevat. Puu on myös muodoltaan eräs kauneimmista pihtalajeista. 15-25 cm käpyjen suojussuomut ovat selvästi esillä ja taaskäänteisiä.
Kuningaspihta kasvaa kotimaassaan tavallisesti 900- 1600 metrin korkeudella. Alueilla sataa keskimäärin reilut 2000 mm ja lumipeite on yleensä paksu (1-3 m). Se muodostaa yleensä sekametsiä yhdessä purppurapihdan (Abies amabilis), lännenhemlokin (Tsuga heterophylla), jättituijan (Thuja plicata) sekä douglaskuusen kanssa. Puu voi elää jopa 300 vuotta vanhaksi ja kasvaa 70 m (jopa 80 m !) pitkäksi. Kuningaspihta on kaukasianpihdan tavoin varsin käyttökelpoinen myös sekä massa- että sahapuuna. Nobiliksen puuaines on vahvaa suhteessa puun painoon ja sitä on sen vuoksi käytetty keveyttä vaativissa rakenteissa esim. tikapuiden juoksuissa ja myös lentokoneiden rakentamisessa.
Siemen on kerätty aivan lajin levinneisyysalueen pohjoisreunalta. Kuitenkin sen voidaan odottaa menestyvän vain lounaisrannikolla - jos hyvin sielläkään. Tiettävästi näin pohjoisia alkuperiä ei aikaisemmin ole Suomessa koekasvatettu. Tanskalaiset pitävät alkuperää hyvin kestävänä sikäläisiin oloihin, mutta tuotantomielessä jo liian hitaana kasvultaan.
Istutuspaikaksi tulisi valita suojaisa ja lämmin kasvupaikka. Lajille ei pienenä kehity vedenottoon syvää pääjuurta, vaan juuristo jää hyvin pinnalliseksi ja saattaa nuorena helposti kärsiä kuivuudesta. Siemen itää ilman kylmäkäsittelyä. Siemeniä voi liottaa 2 päivää ennen kylvöä.