Ulsike 1992: 26. Cornus mas - punamarjakanukka

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-92-016

alkuperä: Grozny, Venäjä 43 30'N x 45 50'E, korkeus merenpinnasta tuntematon

Kotoisin Euroopasta rajoittuen pohjoisessa Saksaan, idässä Kaspian mereen, etelässä Välimereen ja lännessä Biskajan lahteen. Maailmasta tunnetaan n. 40 lajia, jotka kaikki kahta lukuunottamatta ovat puuvartisia. Kanukat ovat levinneet ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, ja niitä viljellään yleensä koristepensaina.

Punamarjakanukka on kotiseudullaan pensas tai pieni puu. Se on ikivanha, jo roomalaisten viljelemä koriste- ja hedelmäkasvi. Siitä on aikojen kuluessa jalostettu lukemattomia lajikkeita, joissa versojen, lehvästön ja hedelmien väri vaihtelee. Punamarjakanukan haararanka on kellanvihreä, lehdet säilyvät pitkään syksyllä vihreinä. Kasvi kukkii kesä-heinäkuussa keltaisin kukin. Hedelmä on punainen, syötävä luumarja, joka kypsyy syys-lokakuussa. Jostain käsittämättömästä syystä punamarjakanukka on meillä harvoin viljelty, vaikka sillä meitä ympäröivissä maissa on satojen vuosien viljelyhistoria.

Kanukan siemen vaatii sekä lämmin- että kylmäkäsittelyn itääkseen. Valitettavasti kyseinen siemenerä saapui maahan niin myöhään, ettei mainittua esikäsittelyä ole voitu tehdä. Kylvö kuluvana kesänä on välttämätön, jotta siemen olisi itämiskykyistä seuraavana keväänä. Siemen on poikkeuksellisen paksukuorinen, joten jyrsijöistä yms. tuholaisista ei liene haittaa kylvökselle. Suojaus on kuitenkin suositeltava.

Punamarjakanukka kasvaa kotiseudullaan jopa 8 m korkeaksi pikku puuksi, mutta jäänee meillä 2-4 m pensaaksi. Kasvin oletetaan menestyvän vyöhykkeellä II. Siemenerä on kerätty luontaisen esiintymisalueen itäosasta.

Suku
Cornus
Laji
mas
Ulsike
1992