Rusoheisi on läheistä sukua kotimaiselle koiranheidelle (V. opulus), jonka alalajiksi se joskus luetaan. Rusoheisi on itäinen laji, jonka levinneisyys ulottuu Japanin saarille, Sahalinille ja Koreaan, Kiinan itäosiin sekä Venäjälle.
Rotkoheisi on toisen samannäköisen amerikkalaisen heisilajin, hammasheiden (V. dentatum) tavoin hyvin käyttökelpoinen ja talvenkestävä pensas. Sen loivasti hammaslaitaiset, pitkänomaiset lehdet saavat syksyllä ruskavärin, joka on parhaimmillaan viininpunainen.
Valkoinen kukinta ajoittuu useimpien heisien tavoin kesäkuulle. Melko varhain kypsyvät marjat ovat mustia eivätkä erotu kovinkaan näyttävinä. Talvenkestonsa ja kohtuullisen kokonsa vuoksi tämä hyvätapainen heisi voisi olla yleisemminkin viljelty.
Amerikanheisi on kotoisin Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Sitä tavataan Atlantin rannikolta lähes Tyynelle valtamerelle saakka. Sitä tavataan yleensä lehtimetsien aluskasvina, jolloin se valonpuutteessa kasvaa harvaoksaisena, hoitamattoman näköisenä pensaana. Aurinkoisilla paikoilla viljeltäessä se on pystyoksainen ja tuuhea pensas.
Linnén 1753 koiranheidelle antama lajinimi opulus viittaa niverävaahteraan (Acer campestre), jota koiranheisi muistuttaa muun muassa kolmiliuskaisilla lehdillään. Koiranheisi on Suomessa luonnonvarainen lehtomaisten ja rehevien korpien ja puronvarsien pensas.
Kiiltoheisi on pystyhaarainen, kesävihanta pensas. Kotiseudullaan se saattaa kasvaa jopa kuuden metrin mittaiseksi puuksi. Mustilaan on istutettu kahta keruumatkoilta peräisin olevaa alkuperää, joista toinen kehittyy puumaiseksi ja toinen jää matalaksi pensaaksi.
Kun tarvitaan kuivallakin paikalla kauniisti kasvavaa ja kukkivaa korkeahkoa pensasta, villaheisi on hyvä vaihtoehto. Se on saanut nimensä karvaisista mutta kovista lehdistään. Villaheiden lehdet ja tuuhea kasvutapa vaimentavat jonkin verran melua ja se kestää hyvin tuulta ja saasteita. Se onkin helppohoitoinen suojakasvi monelaisiin viherrakentamiskohteisiin. Viljelyssä on myös keltalehtisiä ('Aureum') ja kirjavalehtisiä lajikkeita.
Itä-Aasian saarilla kasvaa yksi heisien suvun kauneimmista lajeista. Siimesheisi kukkii aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista valkoisin kukinnoin, joissa suuret, steriilit laitakukat ympäröivät keskustan pienempiä kukkia. Kukinnan jälkeen puhkeavat suuret, kauniin pyöreät lehdet punertavina ja poimuisina muuttuen pian syvänvihreiksi. Lehdet saavat vielä karmiininpunaisen syysvärin ennen putoamistaan.
Viitaheisi on monimuotoinen ja varsin viehättävä heisi, jonka väritys vaihtuu moneen kertaan kasvukauden aikana. Lehdet puhkeavat kiiltävän pronssinpunaisina keväällä, himmenevät kiiltävänvihreiksi kesällä ja saavat oranssin ja viininpunaisen sävyissä leiskuvan syysvärin. Napakoiden lehtien nahkea kiilto tuo pensaalle kesäisin ainavihantien kasvien eksoottista rehevyyttä, vaikka ne varisevatkin talveksi.
Atsalearinteen lammella voi touko-kesäkuun vaihteessa tavata lehdettömänä kukkivan pensaan, jonka kukinnot muistuttavat hortensiaa. Sitä ei heti arvaisi heideksi, mutta sellainen hurtanheisi kuitenkin on.
Kesällä hurtanheisi kiinnittää huomion kookkailla, soikeanpyöreillä ja sulkasuonisilla lehdillään. Syksyllä hurtanheiden marjat ovat ensin punaisia ja kypsyessään muuttavat väriään sinimustaksi. Syysvärinä on komea kirkkaan- tai tummanpunainen.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-295
alkuperä: Sahalin, Dolinski