Prunus

Prunus virginiana - virginiantuomi

Pohjoisamerikkalainen virginiantuomi on korkea pensas tai pensasmainen puu, joka esiintyy luontaisena Tyynenmeren rannikolta aina Atlantille saakka. Kanadassa se on suosittu koristekasvi, jolla kirsikoiden tapaan on koristearvoa läpi kasvukauden. Lehtien puhjetessa niiden väri on punertava, kasvukaudella tumman vihreä ja heikosti kiiltävä. Syksyllä lehdet saavat kauniin, keltaisen värin.

Prunus ussuriensis - ussurinluumu

Ussurinluumu on mystinen kasvi, jonka kuvausta ei ole ihan noin vain luettavissa kirjallisuudesta. Kuitenkin jo kauan on Kaukoidässä tunnettu hedelmäpuu tällä nimellä. Sitä tai sen kaltaisia luumupuita on lisätty siemenistä ja viljelty hyvin pitkään lähellä korealaisten ja kiinalaisten asumusten raunioita Ussurin alueella ja Yalu-joen laaksossa. Ussurinluumu muistuttaa suuresti japaninluumua (P. salicina). Amerikkalaiset ovat ottaneet viljelykseen japaninluumun lajikkeen nimeltä 'Mandshurica', jonka kuvaus vastaa pitkälti ussurinluumua.

Prunus serotina - kiiltotuomi

Kapeansoikeat lehdet kiiltelevät kauniin tummanvihreinä amerikkalaisen kiiltotuomen kartio- tai keilamaisesti kasvavassa latvuksessa. Lämpiminä syksyinä lehdet pukeutuvat keltaisen ja punaisen sävyihin. Kiiltotuomi kukkii lehtien puhjettua, viikko tai kaksi kotimaisen metsätuomen (P. padus) jälkeen. Hedelmä on tuomenmarjaa suurempi, aluksi punainen, ja muuttuu kypsyessään punaisenmustaksi.

Prunus sargentii (Prunus sachalinensis, Cerasus sachalinensis) – rusokirsikka

Rusokirsikka on pieni tai keskikokoinen, usein säännöllisen muotoinen puu, joka kukkii aikaisin, muiden puiden vasta varovasti heräillessä kevääseen. Kukkiessaan se on puiston tai puutarhan kiistaton prinsessa: koko puu peittyy ruusunpunaisiin, suurehkoihin kirsikankukkiin. Kukinnan lumoa korostaa sen lyhytaikaisuus; loistoa kestää vain viikon verran.

Prunus pennsylvanica - pilvikirsikka

Pilvikirsikka on erityisen näyttävä puu kukkiessaan valkoisena pilvenä sarjamaisin kukinnoin toukokuun lopulla. Kukista loppukesällä kehittyvät hedelmät ovat punaisia, herneenkokoisia luumarjoja, jotka maistuvat makeankirpeiltä tai happamilta. Kapeanpuikeat lehdet saavat syksyllä erittäin komean punaisen tai punakeltaisen syysvärin. Pilvikirsikan latvus on kapea ja ilmava. Oksat ovat yleensä pystyt, mutta lajikenimellä ‘Bertta’ lisättävän leveälatvuksisen muodon oksat riippuvat selvästi.

Prunus padus - tuomi

Kotoperäisistä puuvartisistamme yltäkylläisimmällä kukkarunsaudella siunattu tuomi menestyy kautta Suomen. Se kuuluu kulttuurikasvina olennaisesti suomalaiseen maisemaan peltojen reunoille raivattujen kivikasojen tienoilla, kaivonpaikoilla ja lähteiden äärillä. Jos ummistaa silmänsä ja kuvittelee mielessään tuon maiseman kevätaamun viileyden väistyessä, voi aistia kukkivan tuomen tuoksun. Tuomen lehdet ovat tuolloin jo puhjenneet ja hirmuinen pituuskasvuryntäys käynnistynyt kestääkseen kuitenkin vain tovin.

Prunus nipponica var. kurilensis (Prunus kurilensis, Cerasus kurilensis) – kuriilienkirsikka

Japanilaiseen puutarhaan kuuluvat yhtenä keskeisenä osana kukkivat kirsikkapuut. Koska varsinaiset japanilaiset koristekirsikat eivät ole Suomessa kovin talvenkestäviä, kaikki vaihtoehdot ovat tervetulleita. Kuriilienkirsikka on yksi pienimmistä ja kestävimmistä. Se kukkii toukokuun alkupuolella hennosti vaaleanpunaisin, lähes valkoisin kukin. Syksyllä seuraa toinen väriloistojakso lehtien saadessa hohtavan oranssin ruskavärin.

Prunus maximowiczii - vienokirsikka

Itäaasialaista vienokirsikkaa kasvatetaan harmittavan harvoin Suomessa. Se ei kukinnallaan aivan vedä vertoja lehdettömänä kukkiville koristekirsikoille, mutta kauniin kasvutapansa ja hyvän talvenkestävyytensä vuoksi se on erinomainen lisä kukkapuuvalikoimaamme. Vienokirsikka kukkii valkoisin kukin lehtien puhjettua. Siitä kasvaa kaunis, toisinaan monirunkoinen pikkupuu, jonka oksat asettuvat kauniiksi kerroksiksi. Lehtiasento kielii useimpia kirsikkapuita paremmasta varjonsietokyvystä.

Prunus mahaleb - veikselinkirsikka

Veikselinkirsikka on kotoisin Euroopasta ja Lähi-Idästä. Sitä on viljelty pitkään ympäri maailmaa ja käytetty paljon mm. hapankirsikan (Prunus cerasus) perusrunkona. Etenkin Pohjois-Amerikassa sitä viljellään yleisesti aitakasvina, ja siellä se on karannut viljelystä lintujen levittämänä. Samoin on käynyt Gotlannin Stora Karlsö -saarella. Veikselinkirsikkaa hyödynnetään myös teollisesti aromaattisen, kumariinin tuoksuisen kuorensa vuoksi.