Acer tataricum

Pieneksi puuksi kehittyvä tataarivaahtera on kotoisin Balkanilta Mustanmeren kautta Uralille ulottuvalta alueelta. Mustilassa Pähkinärinteen alareunaan 1910-luvulla istutetut tataarivaahterat ovat nyt täysikasvuisia puita, jotka ilahduttavat olemuksellaan ympäri vuoden: keväällä pystyt kukkatertut, kesällä punertuvat siemenet, syksyllä komeankeltainen syysväri ja talvella tummat, veistokselliset rungot. Kaunispiirteinen oksisto ja pitkälle talveen oksille jäävät siemenet vielä lisäävät tataarivaahteran koristeellisuutta.

Mongolianvaahtera on kotoisin laajalta alueelta Kaukoidästä ja kasvaa luontaisina valoisissa metsissä, kosteilla rinteillä ja soitten liepeillä. Suomessa yleisimmin kasvatettu pensasmainen vaahtera lähisukulaisensa tataarivaahteran (A. tataricum subsp. tataricum) ohella. Vanhemmiten siitä saattaa tulla puumainen, mutta yleensä se on monirunkoinen ja kasvaa lähes yhtä paljon leveyttä kuin korkeutta. Sen kasvutapa on sirompi kuin tataarivaahteralla. Tummanvihreät, kiiltävät lehdet ovat liuskaiset ja niiden laidat toissahaiset. Tataarivaahteran lehdet ovat liuskattomia.