Syringa

Villasyreeni kukkii pihasyreenin (S. vulgaris) jälkeen kesäkuun lopulla. Kukinta-aikaan pensaassa on runsaasti tiheitä, nukkahaaraisia, kartiomaisia kukkaterttuja, jotka ovat auetessaan kauniin ruusunpunaisia ja vaalenevat vähitellen. Kukkien tuoksu on mieto eikä ehkä aivan niin miellyttävä kuin muilla syreeneillä. Kukkimattomanakin villasyreeni on kaunis, pyöreälatvuksinen ja leveäkasvuinen pensas. Lehdet ovat kookkaita, usein verrattain kapeita ja pitkäkärkisiä, yläpuolelta himmeän vihreitä, alapuolelta sinertävänvihreitä.

Kauniskukkaisten ja tuoksuvien syreenien eli sireenien (Syringa) suvussa on laskutavasta riippuen runsaat kaksikymmentä lajia, joista kaksi on kotoisin Euroopasta ja muut Aasiasta, suurin osa itä-Aasiasta.

Syreenien eli sireenien tuoksuvat kukat kuuluvat erottamattomasti Suomen suveen, kuten myöhemmin kukkivat juhannusruusutkin (Rosa pimpinellifolia 'Plena'). Kookkat syreenipensaat ovat alkukesällä täynnä violetteja tai valkoisia, voimakkasti tuoksuvia pystyjä kukintoja. Syreenin sileät, suipot, miltei sydämenmuotoiset lehdet ovat myös helposti tunnistettavissa, samoin kuin sen korkeat, lujat rangat. Syreenin puuaines on kovaa ja hyvin tiheäsyistä.

Likusterisyreeni poikkeaa suuresti muista syreenien (Syringa) suvun kasveista. Se kasvaa Suomessakin puumaiseksi, ja luonnossa se voi kasvaa parhaimmillaan 20-metriseksi. Likusterisyreeni kukkii syreeneistä viimeisenä, vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuussa tuoksuvin, kermanvalkoisin jopa 30-senttisin huiskilokukinnoin. Nimi viittaa pienten kukkien yhdennäköisyyteen likusterin (Ligustrum vulgare) kanssa.

Suuri osa Arboretum Mustilan sireeneistä eli syreeneistä on tarkemmin tunnistamattomia Villosae-ryhmään kuuluvia lajeja ja risteymiä. Ne ovat syntyneet Villosa-sektion lajien ja lajikkeiden vapaapölytteisistä siemenistä. Usein on hyvin vaikeaa ulkonäön perusteella tunnistaa, mitä pensaat pitävät sisällään, ja ovatko ne "puhtaita" lajeja vai risteymiä.

Nuokkusyreenin tiiviin tähkämäiset, parinkymmenen sentin pituiset kertohuiskilokukinnot nuokkuvat todella selvästi alas kaartuen. Siemenkodat taas kääntyvät ylöspäin, mistä nuokkusyreeni on saanut nimensä reflexa. Nuput ovat yleensä karmiininpunaiset, mutta kukat vaalenevat kukinnan kestäessä lähes valkoisiksi.