Siperianlehmuksen tieteellinen asema lehmusten suvussa on edelleen epäselvä, sillä se on luontaisilta esiintymiltään johdonmukainen jatke euraasialaiselle metsälehmukselle (Tilia cordata), jonka levinneisyysalue työntyy Tomskin lähelle. Venäläisissä lähteissä käytetään siperianlehmukselle yhä metsälehmuksesta erotettua, omaa lajinimeä (T. sibirica). Siperian kasvistoa tutkineet ovat kutsuneet sitä nimellä Krasnojarskin lehmus.
Kaakkois-Euroopassa ja Vähä-Aasiassa kasvava hopealehmus on yksi neljästä eurooppalaisesta lehmuslajista. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat kuivat, ravinteiset metsät. Hopealehmus on jäykän pystykasvuinen, roteva puu, jolla on muhkuraton runko ja säännöllinen, kumpumainen latvus. Kukinto on 5–10-kukkainen, hedelmä 6–8 mm kokoinen, munanmuotoinen ja heikosti särmäinen. Hopealehmuksen erityistuntomerkki on lehtien alapintojen ja nuorten haararankojen harmaa, liki valkea, hyvin tiheä tähtikarvoitus. Lehtien liikkuessa tuulessa ne välkehtivät vuoroin tummanvihreinä ja hopeanhohtoisina.
Isolehtilehmus on täydessä kukinnassaan näyttävä, tuoksuva puu, jonka levinneisyysalue kattaa Manner-Euroopan. Kookkaan puun runko on muhkuraton ja vesaton, latvus säännöllinen ja pyöreä. Isolehtilehmuksella on nimensä mukaisesti suuret lehdet, metsälehmuksen lehtiä suuremmat. Kukinto on 2–5-kukkainen nuokkuva viuhko, hedelmät ovat usein kookkaita ja heikommin tai selvemmin viisisärmäisiä. Hedelmät eivät ole helposti sormien välissä rikki muserrettavia.
Kriminlehmus on puuerikoisuus, jonka syntyä ei vieläkään ole pystytty täysin tyydyttävästi selvittämään. Se on ilmeisen spontaanisti Krimin niemimaalla syntynyt risteymä, jonka kantavanhempina pidetään metsälehmusta (T. cordata) ja harvinaista kriminkiiltolehmusta (T. dasystyla subsp. dasystyla).
Metsälehmuksen luontaista levinneisyysaluetta on Eurooppa ja osa Kaukasiaa. Luontainen levinneisyysalue ulottuu Suomeen Vaasan korkeudelle asti. Metsälehmus onkin jaloista lehtipuistamme kaikkein pohjoisin. Suomeen se on tullut viimeisimmän jääkauden jälkeen, noin 5000 vuotta sitten, ja jo kivikaudella lehmus eli niinipuu oli tärkeä materiaali erilaisten punosten valmistamisessa. Niinen lähteenä lehmusta käytettiin aina 1800-luvulle asti. Runsaan ja kauan kestäneen niinen keräämisen vuoksi lehmus on suurelta osin hävinnyt luonnosta.
Kaunismuotoinen amerikanlehmus on kotoisin Yhdysvaltojen koillisosasta ja etelä-Kanadasta. Viljeltynä se kasvaa vielä luontaista levinneisyyttään pohjoisempana. Luonnossa se viihtyy kuivissa tai tuoreissa keski- ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä, joskus myös kalliomailla.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-070
alkuperä: Poltava, Ukraina