Puistokartta
1. Arboretumin toimisto ja Puistokahvila
2. Tallinvintti (museo)
3. Mustila Puutarhan taimimyymälä (aiemmin Mustilan taimitarhat)
4. Mustila Viini ja Viinitupa
1. Arboretumin toimisto ja Puistokahvila
2. Tallinvintti (museo)
3. Mustila Puutarhan taimimyymälä (aiemmin Mustilan taimitarhat)
4. Mustila Viini ja Viinitupa
Lyhtysorvarinpensas on kotoisin Itä-Aasiasta ja saatu Mustilaan Sahalinin saarelta. Se poikkeaa muista Mustilassa viljellyistä sukulaisistaan vankoilla oksillaan ja suurilla silmuillaan sekä erityisen kookkailla hedelmillään. Vuosikasvu käynnistyy kirkkaanvihreänä jo varhaiskeväällä. Loppukesällä kehittyvät riippuvat siemenkodat, jotka avautuvat lyhty- tai potkurimaisesti vapauttaen oranssin siemenvaipan peittämät varsinaiset siemenet.
Ruosteviini on ehdottomasti yksi sukunsa koristeellisimmista edustajista. Se on kesävihanta köynnös, jonka kauniisti suonikkaat lehdet voivat hyvissä oloissa kasvaa jopa 30-senttisiksi. Köynnös kiipeää kärhillä ja paikkaansa asetuttuaan se on hyvin nopeakasvuinen. Syksyllä lehdet saavat oranssin, punaisen ja keltaisen sävyissä hehkuvan syysvärityksen.
Mongoliantammi (Q. mongolica) kasvaa laajalla alueella Itä-Aasiassa ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja, joita toisinaan on pidetty itsenäisinäkin lajeina. Suomessa parhaiten on menestynyt mereinen alalaji japanintammi, sillä se kestää paremmin epävakaata ja vaihtelevaa ilmastoa. Pohjoiset alkuperät Hokkaidon ja Sahalinin saarilta kestävät myös kovia pakkasia. Mustilassa niitä on istutettu muun muassa Pohjoisrinteelle Japaniksi kutsutulle alueelle.
Rusokirsikka on pieni tai keskikokoinen, usein säännöllisen muotoinen puu, joka kukkii aikaisin, muiden puiden vasta varovasti heräillessä kevääseen. Kukkiessaan se on puiston tai puutarhan kiistaton prinsessa: koko puu peittyy ruusunpunaisiin, suurehkoihin kirsikankukkiin. Kukinnan lumoa korostaa sen lyhytaikaisuus; loistoa kestää vain viikon verran.
Japaninpoppeli kuuluu poppeleiden suvun kauneimpiin puihin. Sen kookkaat, paksut ja viehättävän pyöreät lehdet asettuvat kauniisti toistensa lomaan kerroksiksi laakeille oksille. Lehtien vaaleat alapinnat ikään kuin valaisevat puun varjon. Emipuissa on jopa yli 20 cm pitkät hedelmänorkot. Syysvärin saaneet, maahanvarisseet lehdet sopisivat koristeellisuutensa puolesta käytettäviksi kukkalaitteissa ja erilaisissa seppeleissä.
Isolehtinen hopeamagnolia on yksi trooppisimman näköisistä puulajeista, joita meillä voi kasvattaa. Se on kuitenkin levinneisyydeltään pohjoisin magnolioista, sillä sen luontainen kasvualue ulottuu aina Kuriilien ja Sahalinin saarille asti.
Japaninmagnolia, kotimaassaan nimeltään kobushi, on kautta historian ollut tärkeä puu Japanin maanviljelijöille. Kun vuoristojen magnoliat peittyivät valkoiseen kukkamereen, tiesivät viljelijät oikean hetken koittaneen kevätkylvöille.
Japaninmagnoliaa esiintyy koko Japanin alueella aivan Hokkaidon pohjoisosia lukuun ottamatta. Eurooppaan japaninmagnolia tuotiin 1700-luvun lopulla, ja se saavutti pian suosiota hyvän talvenkestävyyden ja aikaisen, loisteliaan kukintansa ansiosta.
Japaninsaarni on mantšuriansaarnen (F. mandshurica) muunnos, joka kasvaa luontaisena Japanin pohjoisilla pääsaarilla, Honšulla ja Hokkaidolla sekä Sahalinin saarella. Vuoristojen viileillä rinteillä japaninsaarni hakeutuu kosteille kasvupaikoille suonreunoille ja jokien varsille havumetsien vallatessa kuivemmat kasvupaikat. Japaninsaarnen puu on arvostettua kauniin kuviointinsa vuoksi, ja Japanissa laji onkin hakkuiden vuoksi harvinaistunut.
Katsura on kotiseutunsa Japanin metsätalouspuita ja kasvaa siellä jopa 30 metrin korkuiseksi. Euroopassa se jää huomattavasti pienemmäksi puuksi tai suureksi pensaaksi.