Mustilan Alppiruusulaaksossa saa ripauksen aidon pyökkimetsän tunnelmaa. Alppiruusulaakson lämpimässä, multavassa maassa ja muun puuston suojassa yksi komea euroopanpyökki ja pari pienempää pärjäävät paremmin kuin Etelärinteellä, missä pyökit paleltuvat maahan asti kylminä talvina.
Euroopanpyökin punalehtisiä lajikkeita on nimetty useita ja nimeämiskäytännöissä vallitsee melkoinen kirjo. Tyypillisesti nimissä esiintyy tavalla tai toisella sana "purpurea". Euroopanpyökin punalehtisten lajikkeiden kerrotaan saaneen alkunsa Thüringenissä Saksassa 1700-luvulla kasvaneesta puusta ja punalehtiset pyökit ilmestyivät ensimmäisen kerran taimistoluetteloihin 1800-luvun alkuvuosina. Niitä on mahdollista lisätä myös siemenestä, joten punalehtisyydessä on astevaihtelua. Lehtien väritys saattaa lajikkeesta riippuen säilyä hyvin tai hävitä lähes tyystin kasvukauden mittaan.
Amerikan mantereen ainoa pyökkilaji kasvaa yleisenä laajalla alueella Pohjois-Amerikan itäosissa ja muodostaa yleensä sekametsiä mm. sokerivaahteran (Acer saccharum) ja keltakoivun (Betula alleghaniensis) kanssa. Sileän runkonsa ja peittävän lehdistönsä puolesta amerikanpyökki muistuttaa eurooppalaista sukulaistaan (F. sylvatica). Amerikanpyökin lehdet ovat kuitenkin suuremmat ja pidemmät ja runko hieman vaaleamman harmaa, eikä se kasva yhtä kookkaaksi kuin euroopanpyökki.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-250