Amerikanvalkopyökki kasvaa luontaisena laajalla alueella itäisessä Pohjois-Amerikassa. Se sietää hyvin varjostusta, kasvaa metsissä usein suurempien puiden alla ja viihtyy kosteilla järvien ja jokien rannoilla. Siitä kasvaa monirunkoinen pensas tai pienikokoinen ja kaunislatvuksinen puu. Tummanharmaa, sileä ja kiiltävä kuori korostaa rungon harjanteita, jotka näyttävät ikäänkuin jännitetyiltä lihaksilta.
Nikolainvalkopyökki on harvoin läntisissä puutarhoissa kasvatettu pieni ja erittäin kaunis puu, joka kehittää säännöllisen pyöreän latvuksen. Meillä tämä itäaasialainen valkopyökki tuskin kasvaa omenapuuta suuremmaksi. Puulla on syvänvihreät, kiiltävät ja hammaslaitaiset lehdet, jotka asettuvat oksille kauniiksi kuvioiksi valkopyökkien tapaan. Keväällä lehdet puhkeavat pronssinvärisinä ja syksyllä saavat räiskyvän oranssinkeltaisen syysvärin, jossa voi olla mielenkiintoisen näköisiä, selvärajaisia punaisia läikkiä.
Japaninvalkopyökki on sukunsa sirokasvuisimpia lajeja. Monille japanilaisille puille tyypillinen, leveän nuokkuva oksarakenne korostuu tällä pikkupuulla pitkänomaisten, voimakassuonisten, sahalaitaisten lehtien ja nuokkuvien, pitkien siemennorkkojen ansiosta. Valkopyökeille tyypillisesti japaninvalkopyökkikin on melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Se on kuitenkin syytä sijoittaa luontaisia kasvupaikkoja jäljitellen suurempien puiden alle tai lomaan puolivarjoon.
Hidaskasvuinen herttavalkopyökki on saanut tieteellisen ja suomenkielisen nimensä herttatyvisistä lehdistään, jotka ovat kookkaammat kuin muilla Suomessa viljellyillä valkopyökeillä. Loppukesällä kehittyvät siemennorkot ovat pitkät ja euroopanvalkopyökkiin (C. betulus) verrattuna kapeat, ketunhäntämäiset. Lehtien varistua ne jäävät koristamaan puuta alkutalveen saakka. Lehtien syysväritys vaihtelee, mutta on parhaimmillaan oranssinpunainen. Vanhemmiten puulle kehittyy liuskoina irtoava kaarna, jolloin ero euroopanvalkopyökkiin on myös talviasussa selvä.
Valkopyökit kuuluvat koivukasvien (Betulaceae) heimoon. Euroopanvalkopyökki ei siis nimestään huolimatta ole läheistä sukua pyökeille, vaan sen lähisukulaisiin luetaan esimerkiksi meillä luontaisena kasvava pähkinäpensas (Corylus avellana). Euroopanvalkopyökki on Keski-Euroopan lehtimetsien tyyppilaji, ja sen luontainen kasvualue ulottuu pohjoisessa Ruotsin eteläosiin ja Latviaan. Siitepölyfossiilien perusteella on voitu päätellä sen kasvaneen jääkauden jälkeisellä lämpimällä ilmastokaudella myös Suomessa, ainakin Ahvenanmaalla.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-265