Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K04-93-
alkuperä: Japani, Hokkaido
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K04-93-508 tai K04-93-566
alkuperä: Japani , Hokkaido
Paperikoivu on hieskoivun (Betula pubescens) vastine Pohjois-Amerikassa, jossa se kasvaa puhtaina ja sekametsinä pohjoisessa puurajalle asti. Se muistuttaa ulkomuodoltaankin suuresti hieskoivua. Sen kasvutapa on hieman karkeapiirteisempi ja lehti kookkaampi ja soikeampi. Nimensä se on saanut nimensä vaaleasta tuohesta, joka lohkeilee paperimaisina levyinä ja rullautuu papyrusmaisesti. Tuohen väri vaihtelee alkuperästä riippuen ja istutuksissa suositaan muotoja, joissa tuohi on valkoinen ja ehyt.
Vaikka rauduskoivu (B. pendula) on saanut osakseen suurta suosiota, jopa nimityksen Suomen kansallispuuksi, taitaa vähintään yhtä moni suomalainen olla kohdannut elinympäristössään tutun, mutta tuntemattoman hieskoivun. Tuttu hieskoivun täytyy olla, koska se on Suomen yleisin puu tämänhetkisten laskentaperiaatteiden mukaan. Tuntematon se on ehkä siksi, että sitä ei suinkaan ole aina helppoa erottaa rauduskoivusta, varsinkaan pohjoisempana. Koivulajit risteytyvätkin keskenään, mutta erityisesti tunnistamista vaikeuttaa hieskoivun monimuotoisuus.
Visa tarkoittaa erityisesti rauduskoivulla tavattavaa poikkeuksellista puuainetta. Visakohdissa kuori on usein merkittävästi normaalia paksumpaa ja kuoren osia jää sisään puuaineeseen ruskeiksi täpliksi tai juoviksi. Visaisuus näkyy myös puun ulkomuodossa rungon kohoumina tai kuoppina, runsaana paikallisena haarautumisena, voimakkaana mutkaisuutena tai kapeutumisena. Rauduskoivun visautuminen on havaittavissa yleensä viiden–kuuden vuoden iässä. Visautumista esiintyy harvinaisena muissakin puusuvuissa, kuten lepillä (Alnus) ja pihlajilla (Sorbus).
Japaninkoivu on kotoisen rauduskoivumme (B. pendula) japanilainen vastine. Monet tutkijat pitävät sitä vain rauduskoivun muotona. Elävää puuta tarkasteleva kyllä huomaa joitain eroavaisuuksia: lehdet ovat kookkaammat, oksat eivät ole riippuvia, eikä runkoon kehity rauduskoivumaista kaarnaa, vaan se säilyy vanhemmitenkin komean valkoisen tai vaaleanpunaisen tuohen peittämänä.
Suomen kansallispuuksi vuonna 1988 äänestetyllä rauduskoivulla on erityinen asema suomalaisessa maisemassa heleän vihreytensä ja talven graafisen terävien piirteittensä ansiosta. Se on myös osa mielen maisemaamme. Topeliuksen satu Koivu ja tähti on suomalaisille tuttu, ja iltamien näyttämökulisseihinkin ja kesäisten juhlatilojen somisteeksi on koivu kuulunut itseoikeutetusti.
Amerikkalainen sokerikoivu (Sweet birch) lienee saanut nimensä sekä sisemmän kuoren makeudesta että mahlan hyötykäytöstä oluen valmistuksessa. Muita nimiä sille ovat Amerikassa annetut Cherry birch (kirsikkakoivu) ja Black birch (mustakoivu), jotka molemmat viittaavat puun tummaan, kirsikkapuuta muistuttavaan runkoon. Kookkaitten, leveinä kerroksina oksia peittävien lehtiensäkään puolesta sokerikoivu ei juuri muistuta suomalaisille tuttuja raudus- ja hieskoivuja, vaan muistuttaa läheistä sukulaistaan keltakoivua (Betula allegahniensis).
Euroopanpensaskoivu kuuluu vaivaiskoivun (B. nana) ohella kääpiökasvuisten koivujen alasukuun. Se kasvaa kuitenkin vaivaiskoivua isommaksi pensaaksi, noin parimetriseksi. Tuohi on harmaanvalkoinen ja oksat ovat punaisenruskeat. Lehdet ovat pienet, soikeammat kuin vaivaiskoivulla. Norkot ovat paksuhkoja ja pystyjä ja eminorkot muuttuvat hedelmöityttyään pörröisiksi siemennorkoiksi.
Kivikoivu on levinnyt luontaisesti laajalle alueelle pohjoisessa Koillis-Aasiassa. Kasvutavaltaan se on monimuotoinen: Japanin ja Korean vuoristomuodot ovat tunturikoivua (B. pubescens subsp. czerepanovii) muistuttavia pensaita, kun taas esimerkiksi Sahalinin saarella kivikoivu kasvaa suoraksi ja verraten kookkaaksi. Paikoin se muodostaa laajoja, taloudellisestikin arvokkaita metsiä. Kivikoivun puuaines on "kovaa kuin kivi".