Kaukasus-vuoriston neljästä ainavihannasta alppiruusulajista artvininalppiruusu (R. ungernii) on vähiten viljelty ja huonoiten tunnettu. Se muistuttaa jossain määrin nukka-alppiruusua (R. smirnowii), koska molemmilla lehtien alapinta on nukkainen. Lehtien yläpinta kuitenkin kaljuuntuu hyvin nopeasti lehtien saavutettua täyden kokonsa toisin kuin nukka-alppiruusulla, jolla yläpinnankin nukkaisuus jossain määrin säilyy. Luonnossa jopa kuuden metrin korkuiseksi kasvavan pensaan suurin viljelyarvo on myöhäisessä kukinnassa ja jopa 20 senttimetrin pituisissa lehdissä. Nuppuina vaaleanpunaiset kukat haalistuvat avauduttuaan valkoisiksi.
Pohjoismaissa ei aitoa artvininalppiruusua liene viljelyssä. Se on talvenarka ja muutenkin hankalan viljeltävän maineessa. Siksi onkin sanottu, että aidon R. ungernii taimen tunnistaa siitä, että se on kuollut. Artvininalppiruusun taimia saatiin Mustilaan Metlalta 1970-luvulla, ja kaikki aidot kuolivat nopeasti. Ainoa jäljelle jäänyt taimi oli risteymä. Se kasvaa vielä nykyäänkin Kenkäkallion liepeillä serbiankuusten (Picea omorika) juurella, mutta valitettavasti se ei ole koskaan kukkinut.