'Catawbiense Grandiflorum' tai 'Grandiflorum' ei suotta ole saanut suomenkieliseksi nimekseen puistoalppiruusua. Se on ollut pitkään tunnetuin ja yleisin Suomessa istutettu alppiruusu. Se on tuuhea, muodoltaan pyöreä pensas, jonka korkeus vaihtelee metristä kolmeen metriin. Se on voimakaskasvuinen ja saattaa kasvaa puumaiseksi siellä missä lumi ei paina oksia maata vasten (kuten Mustilassa usein käy). Pensas soveltuu erinomaisesti taustaistutuksiin. Se on alppiruusuksi sinnikäs ja kestää hyvin lämpöä. Kukat ovat väriltään violetteja, ja niissä on kellanruskeaa kuviointia.
Lajike on nimetty Englannissa Watererin taimistossa jo 1850-luvulla ja sen taustasta on erilaisia näkemyksiä. Toisten mukaan se on luettavissa virginianalppiruusun (R. catawbiense) lajinsisäiseen muunteluun, kun taas toiset epäilevät sitä risteymäksi. Se on yksi niistä harvoista klassisista eurooppalaisista alppiruusulajikkeista, joiden talvenkesto riittää juuri ja juuri Etelä-Suomessa. Niinpä sen nupulliseksi hyödettyjä taimia yhä tuodaan Suomeen tuhatmäärin vuosittain.
