Mustakuusi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa leveänä vyöhykkeenä Alaskasta New Foundlandiin ja Suurten järvien alueelle. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa soisilla korpimailla, pohjoisempana myös kuivemmilla kangasmailla. Mustakuusi on pienikokoinen ja hoikkarunkoinen puu, jonka latvus on hyvin kapean kartiomainen. Neulasten väri vaihtelee tummanvihreästä sinivihreään tai sinivalkoiseen. Kävyt ovat lyhyitä ja palleromaisia. Usein ne ovat tiheinä rykelminä latvuksen huipussa ja jäävät sinne useiksi vuosiksi. Mustakuusen erityinen ominaisuus on, että se uudistuu suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan tehokkaasti myös taivukkaista, maahan painuneista ja juurtuneista alaoksistaan.
Mustakuusi on Suomessa hyvin menestyvä mutta lyhytikäinen puu. Mustilan Arboretumin alueella kaikki vanhat mustakuusikot ovat kuolleet hyönteistuhoihin. Uusia istutuksia on 1990-luvulta lähtien tehty useilla eri alkuperillä muun muassa Arboretumin länsiosassa sijaitsevaan kuusilajien kokoelmaan. Oikein valittu, hyvin viihtyvä alkuperä on vastustuskykyisempi tuhoille. Arboretumin länsipuolella, Mustilan kartanon metsissä kasvaa New Hampshiren alkuperää oleva vanha metsikkö, joka edelleen on hyväkuntoinen.
Mustakuusella on suomalaiselle metsätaloudelle annettavaa lähinnä poikkeusoloissa. Sitä on käytetty esimerkiksi kylmien turvemaiden metsityksessä. Talvenkestävä, tuuhea ja kohtuullisen kokoinen mustakuusi on kuitenkin monikäyttöinen ja sinnikäs koristepuu. Viime vuosikymmeninä sitä on jonkin verran käytetty myös joulukuusenviljelyssä.
