Onoclea sensibilis - helmisaniainen

Alppiruusulaakson länsipuolella, serbiankuusten (Picea omorika) katveessa kostealla ojanpohjalla viihtyvä helmisaniainen herättää huomiota soman pyöreäliuskaisella lehdistöllään, joka aivan ilmeisellä tavalla poikkeaa kotimaisista saniaisistamme.

Helmisaniainen on Onoclea-suvun ainoa laji. Lajinimi sensibilis tarkoittaa herkkää ja viittaa kylmänarkuuteen, sillä ensimmäiset syyskylmät saavat lehdet mustumaan. Vaikka lehdet ovatkin arkoja kylmälle, ei juuristo ole mitenkään erityisen arka. Mustilassa helmisaniainen on viihtynyt erinomaisesti vuosikymmenten ajan.

Yleensä saniaisilla itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtien alapinnoilla, mutta helmisaniaisella on erilliset itiöpesäkelehdet samoin kuin luonnonvaraisella kotkansiivellämme (Matteuccia struthiopteris). Pesäkelehdet säilyvät talven yli ja itiöt vapautuvat keväällä ennen kuin uusi lehdistö ehtii kasvaa. Kasvupaikallaan helmisaniainen leviää maavartensa avulla ja suotuisalla paikalla kasvattaa tuuhean lehdistön.

Helmisaniaisen alkuperäisillä kasvupaikoilla on todettu, että hyvin varjoisalla paikalla se voi kestää kuivuuttakin. Mitä aurinkoisempi istutuspaikka, sitä tarkemmin on kuitenkin huolehdittava kosteuden riittävyydestä.

Suomenkielinen nimi
Helmisaniainen
Heimo
Onocleaceae
Suku
Onoclea
Laji
sensibilis
Koko
40–80 cm.
Kotipaikka
Pohjois-Amerikan itäosat ja Itä-Aasia.
Kuvaus
Maavarresta nousevia melko paksuja, vaaleahkon vihreitä, syväliuskaisia lehtiä. Erilliset itiöpesäkelehdet, itiöpesäkkeet helmenmuotoisia.
Kasvupaikka
Puolivarjo–varjo, keskiravinteinen, tuore tai kostea, humuspitoinen maa.
Menestyminen
Kestänyt Etelä-Suomessa, ei vielä kovin paljon kokeiltu.
Ryhmittely
Perennat
onochlea_sensibilis_lehdet.jpg