Komealupiini tuotiin Mustilan Etelärinteelle aikoinaan maanparannuskasviksi. Se kykenee juuristobakteeriensa avulla sitomaan typpeä suoraan ilmasta ja rehevöittämään maata. Lisäksi juuristo rikkoo tiivistyneitä maarakenteita. Lupiinia kasvaa nykyisin paikoitellen runsaana valoisilla paikoilla sekä Etelärinteellä että Ketunmäessä. Sen mieluisimpia leviämispaikkoja ovat kuitenkin hiekkaiset tienvarret peltojen keskellä.
Vähän ennen kesäkuun puoltaväliä lupiinia ei voi olla huomaamatta Suomen tienvarsilla, kun kilometrien mittaiset kasvustot ojanpenkoilla alkavat kukkia. Mielipiteet lupiinista jakautuvat; komea koristekasvi tunnetaan myös haitallisena vieraslajina. Voimakaskasvuisena ja tehokkaasti leviävänä se valloittaa luonnonvaraisilta kasveilta kasvutilaa. Lupiinia on menneinä vuosina levitetty tarkoituksellisestikin hiekkaisille tienvarsille, jotka ovat olleet monen harvinaistuneen niitty- ja ketokasvin turvapaikkoja perinteisen maatalouden jälkeisellä ajalla. Lupiinikasvusto itse nujertuu varjostavan puuvartiskasvillisuuden työntyessä sen kasvupaikoille.
Leviämistä voi tehokkaasti rajoittaa leikkaamalla kukkavarret heti kukinnan jälkeen. Siementen väitetään säilyvän itämiskykyisinä vuosikymmeniä. Hernemäisestä ulkonäöstään huolimatta ne ovat myrkyllisiä; syöminen aiheuttaa vatsanväänteitä ja päänsärkyä.
