Kuriilienlehtikuusen luontainen levinneisyysalue Itä-Aasiassa käsittää Kuriilien saariryhmän lisäksi Sahalinin saaren ja eräiden tulkintojen mukaan Kamtšatkan niemimaan. Suomessa sitä voidaan viljellä Keski-Suomea myöten. Kuriilienlehtikuusi on helppo tunnistaa pitkistä, laakeista oksista, jotka luovat metsikköön aivan erityisen tunnelman. Ruskettuneet neulaset pysyvät puissa myöhään syksyyn aina lumentuloon asti.
Arboretumin vanhimmat kurilienlehtikuuset on istutettu vuonna 1919 Pohjoisrinteelle ja Lepistöön. Suurin metsikkö puiston länsiosassa Nokkalassa on kymmenkunta vuotta nuorempi. Kuriilienlehtikuusi tuntuu menestyvän hyvin mitä erilaisimmilla metsätyypeillä. Komein metsikkö kasvaa talvikkityypin savimaalla, joka on rehevä mutta kova kasvualusta.
Mustilassa kasvavista lehtikuusilajeista on kuriilienlehtikuusi yhdessä siperian- ja euroopanlehtikuusen (L. sibirica, L. decidua) kanssa osoittautunut lupaavimmaksi lehtikuuseksi metsätalouden kannalta. Kuriilienlehtikuusi on nuorena erittäin nopeakasvuinen ja jo neljän vuoden iässä huomattavasti muita lehtikuusilajeja kookkaampi. Se saavuttaa nopeasti tukkipuun mitat, mikäli harvennukset ovat riittävän voimakkaita.
