Vihreänkirjava lehtimatto herättää ihmetystä Mustilassa Atsalearinteen ja Terassin liepeillä. Keski-Euroopasta kotoisin olevasta keltapeipistä viljellään tavallisesti muotoja, joilla on lehdissä vaalea kuvio. Keltapeippi kasvattaa maata pitkin pitkiä rönsyjä, jotka juurtuvat nivelkohdistaan maahan. Rönsyt muodostavat vähitellen peittävän ja tiheän verkoston. Keltapeippi kukkii keväällä keltaisin huulikukin. Pystyt kukkavarret kohoavat lehdistön yläpuolelle pölyttäjähyönteisiä houkuttelemaan.
Keltapeippi on varjossa kasvaessaan parhaimmillaan, auringossa sen lehdet haalistuvat. Onnistunein lopputulos saadaan, jos varjopaikalla kasvaa keltapeipin lisäksi muitakin maanpeitekasveja, joilla on samanlaiset kasvupaikkavaatimukset. Silloin erilaisista lehtimuodoista ja vihreän sävyistä muodostuu hieno mosaiikki.
Keltapeipin voi perennakirjoista löytää myös nimellä Lamium galeobdolon tai Galeobdolon luteum, sillä sitä on vaihtelevasti sijoitettu molempiin sukuihin. Lamiastrum-sukunimen voisi suomentaa "Lamiumia muistuttavaksi".