Alppiruusulaakso on oiva paikka varjossa viihtyville maanpeitekasveille. Myös tarhavarjohiippa viihtyy siellä. Kun uudet lehdet keväällä nousevat, niissä on punertavaa väritystä. Samaa tahtia avautuvissa pienissä mutta lukuisissa nelisakaraisissa kukissa on punaiset verholehdet ja kalpeankeltaiset terälehdet. Kukat jäävät pian peittävän lehdistön alle. Lehdet ovat kesäasussaan vaaleahkon vihreitä, ohuita ja kovia. Syksyllä ne saavat uudestaan punaruskean värityksen.
Tarhavarjohiippa on puutarha-alkuperää oleva risteymä 1800-luvun puolivälistä. Sen vanhemmat ovat Etelä- ja Keski-Euroopassa luonnonvarainen alppivarjohiippa (E. alpinum) ja aasialainen idänvarjohiippa (E. grandiflorum). Risteymä on luotettava varjoperenna ja siksi edelleen yleinen, vaikka myynnissä oleva varjohiippavalikoima on vuosituhannen vaihteen tienoilla huomattavasti runsastunut.
Varjohiipat kuuluvat happomarjakasvien heimoon, joka tunnetaan piikkisistä pensaista. Myös tarhavarjohiipan lehtiä ympäröivät terävät mutta hyvin pienet piikit.
