Crataegus douglasii - mustamarjaorapihlaja

Orapihlajat kelpaavat muuksikin kuin alituiseen leikattaviksi pensasaidoiksi. Yksittäin istutetuttuina niistä kasvaa näyttäviä pensaita tai pikkupuita, jotka leikkaamattomina peittyvät keväällä kukintaan ja syksyllä marjoihin.

Eräs Mustilan näkyvimmistä pienikokoisista lehtipuulajeista on mustamarjaorapihlaja, jota on hyvin runsaasti käytetty kujannepuuna sekä Etelärinteen tammimetsän peltoon rajoittuvan reunan pehmentämisessä ja koristamisessa. Syksyisin puita ei voi olla huomaamatta niiden kirkkaan viininpunaisen värityksensä ansiosta.

Mustamarjaorapihlaja, jota meillä myös on jättiorapihlajaksi kutsuttu, on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista. Laji kasvaa jokivarsilla, laaksoissa ja kalliokkoisilla rinteillä. Suurimmat Suomessa kasvavat yksilöt ovat vankkarunkoisia yli 10 m. korkeita pikkupuita. Suurikokoiset hoitotöissä kertyneet rungonpätkät ovat olleet haluttua raaka-ainetta pienmuotoiseen nikkarointiin, onhan kaunisvärinen puuaines orapihlajilla hyvin kovaa.

Mustamarjaorapihlaja kukkii valkoisin kukin ja kasvattaa mustat marjat, jotka alkutalvesta ovat erityisesti tilhien suurta herkkua. Laji on useimpien orapihlajien tavoin piikkinen. Tämä kannattaa ottaa huomioon taimien istutuspaikkaa valittaessa. Liian lähelle ajoteitä sijoitetut puut saattavat aikanaan aiheuttaa vierailuja rengasliikkeessä piikkisten kuivien oksien tippuessa ajotielle.

Orapihlajan siemenet itävät hitaasti. Kylvökset itävät pääsääntöisesti vasta kylvöä seuraavana kesänä. Itämistä voi koettaa nopeuttaa kylvämällä siemenet sisällä huoneenlämmössä säilytettävään kukkaruukkuun, joka maaliskuun alussa siirretään kylmempää esim. autotalliin kylmäjaksoa varten. Kovaa luukuorta voi yrittää myös heikentää hiekkapaperikäsittelyllä ennen kylvöä.

Suku
Crataegus
Laji
douglasii