Chamaecyparis pisifera - hernesypressi

Hernesypressi on valesypressien (Chamaecyparis) sukuun kuuluva havupuulaji, joka kotiseudullaan Japanissa hernesypressi kasvaa vuoristojen kosteanviileillä keskirinteillä jopa 50-metriseksi. Sukunsa lajeista se on nähtävästi kestävin ja menestynyt hyvin Etelä-Suomessa, myös Mustilassa, 1930-luvulta lähtien.

Japanissa hernesypressit eli sawarat ovat niin arvostettuja, että ne shinto-uskonnossa luettiin "Kison viiden pyhän puun" ryhmään, jonka hakkuut kiellettiin Edo-kaudella 1700-luvulla. Tuolta ajalta tunnetaan myös sanonta "yksi puu - yksi kaula". Puun varastaminen metsästä saattoi siis johtaa kuolemanrangaistukseen! Hernesypressien suosio japanilaisessa rakennusteollisuudessa on edelleenkin vankkumaton, sillä tiukkasyinen puu on sään- ja tuhohyönteisten kestävyydessä omaa luokkaansa. Puutarhaviljelyssä valesypresseille ominainen voimakas muuntelu on tuottanut tästäkin lajista kymmeniä toinen toistaan viehättävämpiä, kasvutavaltaan ja lehvästöltään toisistaan poikkeavia lajikkeita.

Varhaisimmat valesypressien fossiilit on löydetty Axel Heibergin saarelta arktisesta Kanadasta. Siellä eli eoseenikaudella (yli 30 miljoonaa vuotta sitten) suvun muinainen edustaja Chamaecyparis eureka, jolta löytyvät jo suvulle tyypilliset tuntomerkit: litteät, viuhkamaiset ja suomuiset versot sekä pyöreät kävyt. Tuo sukunsa kantaäiti muistutti nykypäivien hernesypressiä.

Suomenkielinen nimi
Hernesypressi
Heimo
Cupressaceae
Suku
Chamaecyparis
Laji
pisifera
Koko
Suomessa täysikasvuisena 5–10 m, kotiseudullaan jopa 50 m. Viljelyssä on myös hidaskasvuisia pensasmaisia lajikkeita.
Kotipaikka
Vuoristojen keskirinteet Honshun ja Kiushun saarilla Japanissa.
Kuvaus
Ainavihanta suuri puu, jolla on viuhkamaiset, suomuiset lehvät ja pyöreät kävyt.
Kasvupaikka
Puolivarjo, runsasravinteinen, humuspitoinen ja kostea maa.
Menestyminen
Vyöhykkeet I–III.
Ryhmittely
Havupuut
chamaecyparis_pisifera_siemen_jreinikainen.jpg