Kapeana korkeaksi kasvava siperianpihta on useimmille suomalaisille Abies-suvun tutuin laji. Se on myös ensimmäinen Mustilassa viljelty vierasperäinen havupuulaji. Siperianpihtaa eli pihtakuusta tai siperian jalokuusta, kuten sitä aiemmin kutsuttiin, on käytetty paljon puisto- ja pihapuuna etenkin 1800-luvulla. Sen riippuvia oksia ja kapeita, monihaaraisia latvuksia voidaan nykyisin pitää jopa tunnusomaisena suomalaisen maaseudun kulttuurimaisemalle.
Lähimmät luontaiset siperianpihdat kasvavat noin 400 kilometrin päässä Suomesta Vienanjokisuulla. Puu kasvaa parhaiten pohjoisessa; se ei menesty kunnolla esimerkiksi Brittein saarilla.
Siperianpihta on nuorena säännöllinen, kasvaa korkeaksi ja pysyy kapeana, mutta tulee vanhana monilatvaiseksi ja persoonalliseksi. Lähes koko maassa kestävä puu lisääntyy myös siemenistään metsäolosuhteissa. Mustilan komeimmat puut kasvavat aivan Arboretumin toimiston ja Puistokahvilan pihapiirissä.
