Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-392
alkuperä: Burlington, Vermont, USA 44°25'N, 73°10'W
Sokerikoivu esiintyy Pohjois-Amerikan itä-ja koillisosissa rajoittuen pohjoisessa USA:n ja Kanadan rajamaille, idässä Atlantin valtamereen, etelässä Appalakkien vuoriston eteläosiin ja lännessä Ohion osavaltioon. Sitä tavataan lehtipuumetsissä pieninä ryhminä tai yksittäispuina.
Kooltaan laji on keskikokoinen puu saavuttaen luontaisilla alueillaan 15-20 m korkeuden. Sillä on koivulajiksi erikoinen, lyijynharmaa tai harmaansinertävä kuori, joka ei juuri hilseile edes vanhetessaan. Sokerikoivu on läheistä sukua samoilla seuduilla esiintyvälle keltakoivulle (B. alleghaniensis), jonka kanssa se ei kuitenkaan luonnossa risteydy. Lajin murskatuissa iehdissä ja versoissa on hyvin voimakas rohdosmainen, miellyttävä tuoksu ja sokerikoivua onkin aikoinaan käytetty aromaattisen öljyn valmistuksessa. Kuivattuja lehtiä kerättiin entisaikoina tyynyjen ja patjojen täytteisiin, eräänlaisiksi "ilmanraikastajiksi".
Sokerikoivun lehdet ovat verraten suuria ja muistuttavat valkopyökin lehtiä. Puiden syysväri on keltainen. Puu jää meillä todennäköisesti pieneksi, 5-10 m mittaiseksi ja sitä tulisi viljellä multavilla, suojaisilla ja lämpimillä mailla jalojen lehtipuiden tapaan. Koivulajit eivät siedä voimakasta varjostusta, mutta tämä ilmastollisesti eteläinen laji hyötyy ympärillä olevan puuston suojasta.
Sokerikoivu olisi kiintoisa lisä meillä viljeltävään koivulajistoon muista koivuista poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi. Sen pieni koko on myös etu, sillä pienikasvuisia, koristepuiksi soveltuvia lajeja on tarjolla vain vähän. Nyt kokeiltava alkuperä edustaa kestävyydeltään lajin luontaisen esiintymisalueen aivan pohjoisinta osaa, joten viljelykokemukset ovat talvenkestävyyden kannalta arvokkaita.
Sokerikoivun siemen tarvitsee itääkseen lyhyen, 30 vrk kylmäkäsittelyn tai idätyksen valossa. Tällöin siementä ei peitetä, jolloin täytyy varoa siementen kulkeutumista tuulen tai sade- ja kasteluveden mukana. Kylvökseen mahdollisesti ilmestyvät kotimaisten koivujen taimet on helppo erottaa jo nuorina sokerikoivun taimista.