Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-316
alkuperä: St. Jacques, Fredericton, Kanada 47°30' N, 74°10'W
Pohjois-Amerikassa esiintyy luontaisesti noin kymmenen puumaista tai pensastavaa koivulajia. Eräät sikäläiset koivulajit poikkeavat ulkonäöltään huomattavasti meille tutuista hies- ja rauduskoivusta. Suurikokoisista koivuista mielenkiintoisin meitä ajatellen on varmastikin keltakoivu.
Keltakoivu on levinneisyydeltään itäinen keskittyen Pohjois-Amerikan lehtipuuvyöhykkeen pohjoisosiin. Lännessä levinneisyys rajoittuu Suurten järvien länsilaidalle, pohjoisessa laji esiintyy vielä eteläisessä Quebecissa ja idässä sitä tapaa aina Atlantille saakka. Se ei yleensä muodosta puhtaita metsiköitä, vaan kasvaa sekametsissä yhdessä muiden lehtipuulajien, kuten amerikanpyökin, saarnien ja sokerivaahteran kanssa.
Keltakoivu saavuttaa luontaisesti 30 m pituuden, mutta jää koristepuuksi viljeltynä huomattavasti pienemmäksi. Keltakoivun runko on kellan- tai hopeanharmaa, eikä sen kuori juurikaan hilseile. Sen lehdet ovat suurehkot, pitkulaiset ja karkeasti hammaslaitaiset. Lehdet saavat keltaisen syysvärin. Keltakoivun eminorkot ovat suuria, lähes pikkusormen paksuisia. Nimensä keltakoivu on saanut kellertävästä puuaineksestaan, joka on rauduskoivua kovempaa, helposti työstettävää sekä arvostettua puusepänteollisuuden raaka-ainetta.
Keltakoivua viljellään Suomessa suhteellisen harvinaisena ja sen on todettu olevan kestävä ainakin I - II ( III ) - vyöhykkeillä. Viljeltyjen kasvien alkuperä on kuitenkin ollut tuntematon. Nyt tarjoutuu tilaisuus kokeilla alkuperältään tunnettua, hyvin pohjoista siemenalkuperää. Keltakoivu viihtyy hikevillä lehtomaisilla mailla, ja sietää varjoa suomalaisia koivuja enemmän. Laji on melko hidaskasvuinen ja haaroittuu monen muun varjopuulajin tavoin avonaisella paikalla kasvatettuna. Näin puutarhaistutuksissa keltakoivu jää yleensä lyhyeksi ja kasvattaa itselleen melko leveän latvuksen.
Koivulajien siemen itää kun siemenen lepotila on purkautunut. Se voidaan purkaa joko 30-60 päivän kylmäkäsittelyllä tai kylvämällä siemen siten, ettei sitä peitetä. Koivulajeja ulos kylvettäessä ongelmaksi saattaa muodostua paikallisten koivujen kylväytyminen muiden siementen joukkoon. Keltakoivun taimet ovat kuitenkin jo pieninä helppo erottaa esimerkiksi hies- tai rauduskoivun taimista.