Ruotsinpihlaja on suomenpihlajan ohella jäänyt yllättävän tuntemattomaksi huolimatta siitä, että on kysymys kotimaisesta lehtipuulajista. Molempien luontainen levinneisyys rajoittuu Lounais-Suomen saaristoon ja Ahvenanmaalle. Täälläkin laji esiintyy varsin harvinaisena. Molempia voidaan kuitenkin viljellä koristepuina Vaasa - Joensuu -linjan eteläpuolella ja rannikolla aina Ouluun saakka.
Lajin luontainen esiintyminen rajoittuu Itämeren rannikoille sekä Etelä-Ruotsissa myös kauemmas sisämaahan.
Ruotsinpihlaja on näyttävä pienehkö runkomainen piha- ja puistopuu, jolle kehittyy pyöreä säännöllinen latvus. Erityisen kaunis puu on syksyllä, kun suurikokoiset marjatertut koristavat puuta. Lehtien syysväri on punainen.
Ruotsinpihlaja vaatii runsaasti valoa ja kalkkipitoisen ilmavan maan. Parhaimmillaan se voi kasvaa jopa 20 m pitkäksi.
Puuaines on pihlajan tavoin arvostettua erikoiskäyttötarkoituksiin. Sen kovaa ja sitkeää puuta on käytetty puisiin koneenosiin, kuten hammaspyöriin ja akseleihin sekä urheiluvälineistä vielä viime vuosina mm. keiloihin.
Marjat ovat melko makeita ja jauhoisia ja niitä on käytetty ruoanlaitossa.
Suku
Sorbus
Laji
intermedia
Plants