Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-91-211 tai K09-92-015
alkuperä: Birobidjan, Venäjä 48 30 "N x 133 00 "E, korkeus merenpinnasta tuntematon tai Arboretum Mustila, Elimäki 60 44'N x 26 29 "E, 60 m.m.p.y.
Kotoisin Aasiasta esiintyen Kiinan itäosassa, Venäjän kaakkoiskolkassa, mutta puuttuu Sahalinin saarelta ja Japanista, muuten levinneisyysalue on kuten palsamiköynnöksellä. Phellodendron-sukuun kuuluu lähestymistavasta riippuen 8-10 lajia Aasiasta. Näistä useita voisi varauksin ajatella viljeltävän Suomessa. Korkkipuista mainitaan kestävimmäksi yleensä P. sachalinense, mutta meille tutumpi P. amurense on länsimaissa useimmin viljelty laji muiden lajien siemenen rajoitetun saatavuuden takia. Mustilassa korkkipuuta on viljelty pitkään ja se on kestänyt mm. vuosien 1986 - 87 kylmän talven ilman vaurioita.
Korkkipuu on laajalatvuksinen, matalahko kaksikotinen puu, jonka erikoisuus on se, etteivät emipuut välttämättä tarvitse hedepuita lähelleen pölyttäjiksi. Koska laji on Suomessa ollut harvoin viljelty, on itävän siemenen saanti kotimaastamme lähes yksinomaan Mustilan kasviyksilöiden varassa. Korkkipuun lehdet ovat vastakkain, 5-13-lehdykkäiset, väriltään tummanvihreät. Sekä lehdet että hedelmät ovat voimakkaasti aromaattisia. Hedelmä on lokakuussa kypsyvä luumarja, joka säilyy puussa pitkälle talveen.
Korkkipuun kuori on nimensä mukaisesti runsaasti korkkisolukkoa sisältävää, korkkimaisen pehmyttä. Sitä on käytetty Venäjällä teollisesti korkkitammen (Quercus suber) kuoren tavoin. Puuainesta mainitaan lujaksi ja kaunissyiseksi. Korkkipuun marjoja on Venäjällä käytetty mm. hyönteiskarkotteiden valmistukseen.
Korkkipuun siemen itää ilman esikäsittelyä, tosin kirjallisuudessa mainitaan lyhyen stratifioinnin parantavan itävyyttä. Mahdollisesti itämistulokseen vaikuttaa siemenen poimimisajankohta; useilla kasveilla, jotka eivät varista siementä sen tuleennuttua siemenen itävyys on olennaisesti parempi, mikäli siemen poimitaan myöhään, jolloin se on ehtinyt jälkikypsyä. Kummatkin korkkipuun siemenerät toimitetaan stratifioimattomina, jolloin osa niistä itää kuluvana keväänä. Lopullinen tulos saadaan kylvöä seuraavana keväänä. Siemen tulee kylvää n. 1 cm syvyyteen, sitä voidaan liottaa vedessä 1 vrk. ennen kylvöä. Taimi on syytä koulia jatkokasvatusalustalle heti varsinaisten kasvulehtien kehityttyä, sillä taimi on isokokoinen ja nopeakasvuinen.
Korkkipuun on todettu menestyvän maassamme vyöhykkeellä III. Se saavuttaa meillä 5-12 m korkeuden. Kokeessa tarjoutuu oiva tilaisuus verrata Mustilan hyväksi havaittua, mutta alkuperältään tuntematonta kantaa venäläiseen kantaan, joka on kerätty luonnonvaraisista puista kasvin luontaisen menestymisaiueen pohjoisosasta verraten mantereiselta alueelta.