Skip to main content

Pohjoisrinne

Abies balsamea - palsamipihta

Abies balsamea ©jr

Palsamipihta on Pohjois-Amerikan laajimmalle levittäytynyt pihtalaji. Siellä se kasvaa soilla ja kangasmaiden reunoilla muodostaen usein sekametsiä lehtipuiden, kanadanlehtikuusen (Larix laricina) sekä musta- ja valkokuusen (Picea mariana ja P. glauca) kanssa. Palsamipihdan neulasista lähtee hierottaessa lajille ominainen palsamin tuoksu. Aromaattinen tuoksu ja säännöllisen kartiomainen kasvutapa ovat varmasti osaltaan syynä palsamipihdan suosioon joulupuuna kotiseudullaan Kanadassa, mutta myös kauniin tummanvihreät neulaset säilyvät hyvin sisäänkannettuna.

Suomessa palsamipihta on toiseksi yleisin pihtalaji, ja sitä käytetään pääasiassa koristepuuna puistoistutuksissa. Palsamipihta risteytyy herkästi siperianpihdan (A. sibirica) kanssa ja usein istutuksissa onkin mukana lajiristeymiä. Metsään istutettuna palsamipihta myös kylväytyy spontaanisti ja luonnontaimet muodostavat tiheän maton pihtametsiköiden alle.

Palsamipihta ei ole vaatelias ravinteiden suhteen. Se pärjää Mustilassa myös kangasmaalla, joskin jää pieneksi kaikkein karuimmilla kasvupaikoilla. Mustilassa palsamipihtaa kasvaa useina metsiköinä, jotka istutettiin tanskalaisen Johannes Rafnin hankkimista siemenistä jo arboretumin alkuaikoina. Siementen tarkasta keruupaikasta ei ole tietoa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Palsamipihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
balsamea
Koko: 
Täysikasvuisena 20–30 m puu.
Kotipaikka: 
Kanadan itä- ja keskiosat, Koilis-Yhdysvallat.
Kuvaus: 
Nopeakasvuinen, kapealatvuksinen, sileärunkoinen, kasvutavaltaan säännöllinen havupuu, jonka tummanvihreät neulaset asettuvat oksille kampamaisesti.
Kasvupaikka: 
Tuore kangasmetsämaa tai sitä rehevämpi moreeni-, savi- tai multamaa. Aurikoinen, puolivarjoinen tai varjoinen kasvupaikka. Vanhemmiten säilyy tuuheana vain valoisilla kasvupaikoilla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VII. Alkuperä vaikuttaa menestymisen pohjoisrajaan.

Abies amabilis - purppurapihta

Abies amabilis ©jaakko

Purppurapihtaa pidetään yleisesti kauneimpana Mustilassa kasvavana pihtana. Se onkin ansainnut tieteellisen nimensä, jossa amabilis tarkoittaa miellyttävää tai rakastettavaa. Purppurapihdan tummanvihreät havut ovat verrattoman koristeellisia ja sen kasvutapa uljas; oksat asettuvat sulkamaisina kiehkuroina toistensa lomaan muodostaen sopusuhtaisen ja rauhallisen kokonaisuuden. Vaikka tämä pihtalaji aikuisena kasvaa nopeastikin komeaksi, tuuheaksi puuksi, se on taimena turhauttavan hidaskasvuinen, vaatelias ja hiukan oikutteleva, kuten havupuiden prinsessalta kenties sopii odottaakin.

Purppurapihta on kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosista. Se viihtyy kosteissa metsiköissä Tyynenmeren rannikkovyöhykkeen laaksoissa ja vuorenrinteillä. Suomessa laji menestyy ainoastaan maan eteläisimmissä osissa. Mustilassa kasvava alkuperä on osoittautunut hämmästyttävän talvenkestäväksi, mikä viittaa siihen, että siemenet on ilmeisesti kerätty lajin levinneisyysalueen mantereisista osista. Mustilan vanhimmat, yli 30-metriset puut arboretumin perustajan A. F. Tigerstedtin haudan vieressä on kylvetty 1892 ja istutettu 1915. Suurin osa nuoremmista istutuksista on niiden jälkeläisiä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Purppurapihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
amabilis
Koko: 
Täysikasvuisena 20–35 m puu (kotiseudullaan jopa 60 m).
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan luoteisosat Tyynenmeren rannikkovyöhykkeellä.
Kuvaus: 
Tuuhea oksisto ja säännöllisen levollinen kasvutapa. Neulaset ovat päältä syvänvihreät ja alta hopeanhohtoiset, ja peittävät oksan sekä sivuilta että päältä. Tynnyrimäiset, purppuranväriset kävyt kehittyvät vain vanhoihin puihin.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore, läpäisevä ja hapahko humusmaa. Taimena kasvatettava suojassa suoralta kevätauringon paahteelta. Sietää hyvin varjoa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III–V). Läpäiseville, runsaslumisilla paikoilla menestyy Pohjois-Karjalaa myöten.

Abies alba - saksanpihta

Abies alba ©jr

Keski- ja Itä-Euroopan vuoristoalueilla yleinen saksanpihta on monelle tuttu kuusipuu perinteisestä saksalaisesta joululaulusta "O Tannenbaum". Tuuheat oksat ja säännöllinen kasvutapa ovat tehneet siitä suositun koristepuun keskieurooppalaisissa puistoissa ja pihoissa.

Saksanpihta ei kuitenkaan ole täysin kestävä Mustilan oloissa eikä juuri muuallakaan Suomessa. Lounaisrannikolla se voi kasvaa jopa tukkipuukokoon, mutta sielläkin viljelmät ovat kärsineet pakkasvaurioita tai tuhoutuneet kokonaan kovimmilla talvipakkasilla. Mustilassa vain pieni osa 1930-luvulla istutetuista saksanpihdoista on selviytynyt kuluneiden vuosikymmenten pahimmista pakkastalvista. Tällä hetkellä metsikkö on aika edustavan näköinen ja tuottaa runsaasti käpyjä lähes vuosittain.

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Saksanpihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
alba
Koko: 
Täysikasvuisena Suomessa 10–25 m puu.
Kotipaikka: 
Keski- ja Itä-Euroopan vuoristot.
Kuvaus: 
Kasvutavaltaan kauniin säännönmukainen, leveälatvuksinen ja tuuhea havupuu. Neulasasento kampamainen.
Kasvupaikka: 
Taimena kasvatettava varjossa suojassa keväthalloilta ja kevätauringon poltteelta. Myöhemminkin viihtyy parhaiten puolivarjossa, tuoreessa ja keski- tai runsasravinteisessa maassa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II–III). Taimistokannat talvenarkoja, mutta parhaat itäeurooppalaiset alkuperät ovat menestyneet kohtuullisen hyvin Etelä-Suomen sisäosissakin.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content