Skip to main content

Pohjoisrinne

Abies procera - aitopihta (kuningaspihta)

Abies procera, siemenet @tanska ©jr

Aitopihta kasvaa varsin suppealla alueella Pohjois-Amerikan läntisellä rannikkovyöhykkeellä lähinnä Kaskadivuoristossa Washingtonin pohjoisrajalta Oregonin ja Kalifornian rajalle. Alueella sataa runsaasti ja talvisin lumipeite on paksu. Aitopihta muodostaa sekametsiä muiden havupuiden kanssa. Useimmista pihdoista poiketen se saattaa elää jopa 300 vuotta.

Aitopihta on muodoltaan eräs kauneimmista pihtalajeista. Se tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Abies nobilis, "jalo pihta". Nimi kuvasi hyvin puun ylevää kauneutta. Leikkohavualalla aitopihta tunnetaan myös kuningaspihtana ja sinikuusena. Tanskassa hopeanhohtoisia havuja kasvatetaan koristehavutuotannossa suuressa mitassa. Brittein saarilla aitopihtaa on pienissä määrin viljelty myös puhtaasti puuntuotosmielessä.

Harmaan- tai sinertävänvihreät neulaset ovat helposti tunnistettavalla tavalla käyriä, osittain kampamaisesti ja osittain oksan peittäviä, ja ne kuivuvat varisematta paikoilleen. Suurten käpyjen suojussuomut ovat selvästi esillä ja taakäänteisiä.

Aitopihdan kasvatusta on kokeiltu Suomessa hyvin vähän. Huolellisesti valitulla alkuperällä se saattaa menestyä Etelä-Suomessa laajemminkin, mutta todennäköisesti ainakin rannikkovyöhykkeellä. Aitopihta ei kasvata syvää paalujuurta, vaan juuristo jää hyvin pinnalliseksi ja saattaa nuorena kärsiä kuivuudesta. Lumisten vuoristojen puuna se on myös taimena herkkä ahavalle ja kevätauringolle.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Aitopihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
procera
Koko: 
Luontaisena jopa 80 m. Suomessa jää pienikokoiseksi.
Kotipaikka: 
Kaskadivuoristo Yhdysvaltain luoteisrannikolla.
Kuvaus: 
Kasvutavaltaan kauniin säännöllinen havupuu, jonka on helppo tunnistaa käyristä, peittävistä, sinertävistä tai siniharmaista neulasista.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoinen, keski- tai runsasravinteinen, tuore, ahavalta suojainen kasvupaikka.
Menestyminen: 
Yleensä arka, mutta parhaat alkuperät sopivat koekasvatettavaksi vyöhykkeille I (II).

Abies nordmanniana subsp. nordmanniana - kaukasianpihta

Abies nordmanniana, siemenet @Tanska ©jr

Kauniskasvuinen kaukasianpihta lienee nykyään Euroopan taloudellisesti tärkein pihtalaji – ei niinkään luontaisella kasvualueellaan Kaukasusvuorilla, vaan Länsi-Euroopassa joulupuutuotannossa. Se on näyttävyydeltään lähes purppurapihdan (A. amabilis) luokkaa. Pitkät neulaset peittävät oksat tuuheasti joka suuntaan siirottaen, ja oksat kasvavat kauniina, säännöllisinä kiehkuroina. Lauhkean, mereisen ilmaston alueella kotiseudullaan kaukasianpihta saavuttaa parhaimmillaan jopa 70 metrin mitan ja kasvaa siten korkeammaksi kuin mikään muu puulaji Euroopassa.

Vaikka kaukasianpihta on saanut nimensä suomalaisen löytäjänsä, kasvitieteilijä Aleksander von Nordmannin mukaan, laji ei sitkeistä yrityksistä huolimatta ole osoittautunut Suomessa talvenkestäväksi. Mustilan vanhoista koeistutuksista on jäljellä 2 huonokuntoista puuta. Mustilassa kuitenkin uskotaan, että Kaukasusvuorten sisäosista ja Pontisten vuorten takaa on mahdollista löytää aiempaa kestävämpiä alkuperiä. Uusien koeistutusten siemenet ovat peräisin luontaisen kasvualueen mantereisemmista osista, ja niiden kasvua ja talvenkestoa seurataan varovaisen toiveikkaana.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kaukasianpihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
nordmanniana
Alalaji (ssp.): 
ssp. nordmanniana
Koko: 
Mustilassa täysikokoisena n. 15 m, luontaisella kasvualueellaan jopa 70 m puu.
Kotipaikka: 
Kaukasiassa ja Transkaukasiassa 900–2000 metrin korkeudella.
Kuvaus: 
Kirkkaanvihreät, pitkät neulaset, tuuhea latvus. Hyvä neulaspito ja soveltuu siten joulupuukaupan tuotteeksi ja leikkohavuksi.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, runsasravinteinen, tuore, humuspitoinen maaperä. Vaatii suojaisan kasvupaikan, sietää voimakasta varjostusta.
Menestyminen: 
Vyöhyke I (II). Riippuu alkuperästä.

Abies lasiocarpa - lännenpihta

Abies lasiocarpa, kävyt ©jr

Yleissävyltään siniharmaa lännenpihta on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on läheistä sukua palsamipihdalle (Abies balsamea). Amerikan mantereen pihtalajit ovat kuitenkin sopeutuneet omille kasvupaikoilleen, lännenpihta mantereen länsipuolen vuoristoalueille.

Mantereisena vuoristolajina lännenpihta saattaa kärsiä keväthalloista, mutta kestää hyvin talvipakkasia. Alkuperä vaikuttaa suuresti sen menestymiseen Suomen eri osissa. Parhaimmillaan lännenpihta on erinomainen koristepuu ja soveltuu myös leikkohavujen ja joulukuusten kasvatukseen. Se on kuitenkin havupuuksi melko lyhytikäinen, esimerkiksi Mustilassa kaikki 80-vuotiaat lännenpihdat ovat ränsistyneitä ja tyvilahoisia.

Lännenpihdan ulkonäössä on havaittavissa suurta lajinsisäistä vaihtelua, pääpiirteissään niin että eteläisemmät alkuperät ovat neulasiltaan voimakkaammin sinertävän- tai hopeanharmaita. Arizonan esiintymät erotetaan omaksi muunnoksekseen korkkipihdaksi (Abies lasiocarpa var. arizonica).

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Lännenpihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
lasiocarpa
Koko: 
Täysikasvuisena 15–20 m puu, luontaisella levinneisyysalueellaan jopa 35 m.
Kotipaikka: 
Läntisen Pohjois-Amerikan vuoristoalueet Alaskasta Arizonaan.
Kuvaus: 
Tuuhea ja säännöllinen, kapea latvus, neulaset harmaanvihreitä, siniharmaita tai hopeisia yläpinnaltaan, alapinnalla vaaleat ilmarakojuovat.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoin, tuore, keski- tai runsasravinteinen kasvupaikka. Valopuu eikä kaipaa varjostusta edes taimivaiheessa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII riippuen alkuperästä.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content