Skip to main content

Etelärinne

Etelärinne

Avainsana(t)

Samanaikaisesti Pohjoisrinteen havupuukokeiden kanssa aloitti A.F. Tigerstedt yhdessä poikansa C.G. Tigerstedtin kanssa täysin toisen tyyppisen kokeilun Etelärinteellä, jonne he ryhtyivät istuttamaan koristearvoltaan mielenkiintoisiksi kokemiaan puita- ja pensaita. Kasvit on istutettu pieniin ryhmiin tai ne esiintyvät yksittäin, jolloin niiden kasvutapa pääsee paremmin esiin.

Etelärinteellä on kokeiltu runsaasti erilaisia lehtipuu- ja pensaslajeja. Suuri osa kokeilluista kasveista ovat kuitenkin olleet liian arkoja meidän olosuhteisiimme, mistä johtuen ne ovat kuolleet. Varsinkin vuosien 1939-40 sekä 1980-luvun pakkastalvet aiheuttivat runsaasti vahinkoja. Tästä huolimatta Etelärinteellä kasvaa edelleen yli 70 erilaista lehtipuu- ja pensaslajia.

Merkittävimmän lajiryhmän muodostavat vaahterat (Acer spp.), joita on yli 20 eri lajia pienistä pensaista suuriin puihin asti. Muita alueella esiintyviä lehtipuita ovat mm. jalopähkinät (Juglans cinerea ja Juglans mandshurica), siipipähkinät (Pterocarya fraxinifolia ja Pterocarya rhoifolia), korkkipuut (Phellodendron amurense) sekä lehmukset (Tilia spp.). Havupuista näyttävimmät ovat kookkaat douglaskuuset (Pseudotsuga menziesii) ja niiden katveessa kasvavat japaninhemlokit (Tsuga diversifolia). Etelärinteellä kasvaa myös luontaisella alueellaan Appalakeilla uhanalainen lakkipuu (Cladrastis kentukea). Pensaslajien osalta runsaslukuisimpia ovat tuomipihlajat, joita esiintyy useita eri lajeja mm. marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) ja sirotuomipihlaja (A. laevis). Nämä hyvin sopeutuneet lajit ovat lintujen kylväminä levinneet laajalti koko Etelärinteelle. Lue lisää »

Lupinus polyphyllus - komealupiini

Lupinus polyphyllos ©KTheqvist

Komealupiini tuotiin Mustilan Etelärinteelle aikoinaan maanparannuskasviksi. Se kykenee juuristobakteeriensa avulla sitomaan typpeä suoraan ilmasta ja rehevöittämään maata. Lisäksi juuristo rikkoo tiivistyneitä maarakenteita. Lupiinia kasvaa nykyisin paikoitellen runsaana valoisilla paikoilla sekä Etelärinteellä että Ketunmäessä. Sen mieluisimpia leviämispaikkoja ovat kuitenkin hiekkaiset tienvarret peltojen keskellä.

Vähän ennen kesäkuun puoltaväliä lupiinia ei voi olla huomaamatta Suomen tienvarsilla, kun kilometrien mittaiset kasvustot ojanpenkoilla alkavat kukkia. Mielipiteet lupiinista jakautuvat; komea koristekasvi tunnetaan myös haitallisena vieraslajina. Voimakaskasvuisena ja tehokkaasti leviävänä se valloittaa luonnonvaraisilta kasveilta kasvutilaa. Lupiinia on menneinä vuosina levitetty tarkoituksellisestikin hiekkaisille tienvarsille, jotka ovat olleet monen harvinaistuneen niitty- ja ketokasvin turvapaikkoja perinteisen maatalouden jälkeisellä ajalla. Lupiinikasvusto itse nujertuu varjostavan puuvartiskasvillisuuden työntyessä sen kasvupaikoille.

Leviämistä voi tehokkaasti rajoittaa leikkaamalla kukkavarret heti kukinnan jälkeen. Siementen väitetään säilyvän itämiskykyisinä vuosikymmeniä. Hernemäisestä ulkonäöstään huolimatta ne ovat myrkyllisiä; syöminen aiheuttaa vatsanväänteitä ja päänsärkyä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Komealupiini
Heimo: 
Fabaceae
Suku: 
Lupinus
Laji: 
polyphyllus
Koko: 
80–120 cm perenna.
Kotipaikka: 
Läntinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Lupiinilla on sormilehdykäiset lehdet, kukinto on pitkä, pysty terttu. Kukinnon yleisin väri on sininen, mutta myös punaisia, valkoisia ja kirjavia esiintyy.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen paikka, pärjää karummassakin maassa typensitomiskykynsä vuoksi.
Menestyminen: 
Menestyy Lapissa asti, jossa taimitarhat edelleen myyvät lupiinin taimia.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content