Skip to main content

Atsalearinne

Acer platanoides - metsävaahtera

acer_platanoides_kukinto_jreinikainen.jpg

Metsävaahteraa kasvaa pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopassa Krimille ja Kaukasukselle asti, mutta ei Brittein saarilla. Suomessa sitä pidetään alkuperäisenä, viime jääkauden jälkeen tänne saapuneena puuna. Peruskarttojemme paikannimistö on osoituksena vanhoista kasvupaikoista. Vaahteran levinneisyyden pohjoisrajana pidetään Pori–Tampere–Kuopio–Joensuu-linjaa. Se on jaloista lehtipuistamme ylivoimaisesti eniten käytetty niin pihoissa kuin puistoissakin.

Metsävaahtera on yksikotinen ja metsälehmuksen ohella ainut hyönteispölytteinen jalopuu Suomessa. Se ei tee juurivesoja, mutta lisääntyy tehokkaasti siemenistä. Vaahtera kukkii keväällä lehtien puhkeamisen aikaan, jolloin kellanvihreänä loistava kukinta kattaa leveän puolipallon muotoisen latvuksen näyttävästi. Syksyn keltainen ja punainen ruskaväritys on vielä loistokkaampi.

Vaahteran vastakkainen lehtiasento on osa sen erinomaisesti järjestäytynyttä latvusarkkitehtuuria, jonka tehtävänä on varmistaa tehokas auringonvalon saanti. Nuoruusvaiheessa vaahtera menestyy varjossakin hyvin. Luonnollisesti, ilman liikaa typpeä kasvaneet vaahterat kehittyvät kauneimmiksi runkojohteisuutensa säilyttäen.

Mustilassa kasvaa vanhoja, jo ennen Arboretumin perustamista istutettuja metsävaahteroita Ketunmäessä. Isoja puita on myös Pähkinärinteessä ja Nikkarinmäellä.

Metsävahterat kärsivät joinakin vuosina tervatäplätaudista, mutta lehtiin ilmaantuvista mustista täplistä ei ole puille haittaa. Mahlavuodon vuoksi vaahteran mahdolliset leikkaukset tehdään elokuussa. Metsävaahteran lehtikarike ei paranna maata toisin kuin monen muun lehtipuun, esimerkiksi jalavan (Ulmus).

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Metsävaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
platanoides
Koko: 
Täysikasvuisena n. 20 m puu.
Kotipaikka: 
Eurooppa mukaanlukien Etelä-Suomi ja Keski-Suomen eteläosat.
Kuvaus: 
Pyöreälatvuksinen puu, jolla leveät sormihalkoiset lehdet. Näyttävä vaaleanvihreä kukinta keväällä. Erilaisista keltasävyistä koostuva syysväritys. Viljelyssä on myös puna- ja kirjavalehtisiä lajikkeita.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, puolivarjoinen tai varjoinen, runsasravinteinen, tuore, mutta läpäisevä (ei märkä) kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V. Ulkomaiset alkuperät eivät ole yhtä kestäviä (edes kotimaassa lisättynä).

Acer rubrum - punavaahtera

acer_rubrum_lehti_jreinikainen.jpg

Värikäs punavaahtera kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikan itäosissa kosteissa, runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä jokien ja purojen varsilla. Se on myös arvostettu puistopuu, josta on Amerikassa valittu lukuisia lajikkeita. Punavaahtera kukkii ennen lehtien puhkeamista punaisin kukin. Lehdet ovat auetessaan punertavia, alta hopean- tai sinisenharmaat. Myös vuosikasvaimet ovat punakuorisia. Puun syysvärit ovat näyttävät kullankeltainen, oranssi, tulipunainen ja syvän purppuranpunainen. Näyttävimmät värit kehittyvät yleensä aurinkoisilla paikoilla.

Punavaahtera on Suomessa harvinainen, kauan mutta vähän viljelty puu. Mustilassa se on yksi Etelärinteen keskeisistä lajeista. Se kasvaa parhaiten Etelärinteen itäpäässä Tammimetsään virtaavan puron varrella savipitoisessa, rehevässä ja kosteassa paikassa, jossa se leviää luontaisesti myös siementaimista.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Punavaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
rubrum
Koko: 
Suomessa täysikasvuisena 10–20 m. Kotiseudullaan voi olla suurempi.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Keskikokoinen, sirorakenteinen lehtipuu, jolla on näyttävät kevät- ja syysvärit.
Kasvupaikka: 
Aurinko tai puolivarjo, runsasravinteinen, tuore tai kostea.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV).

Acer tataricum subsp. ginnala - mongolianvaahtera

Mongolianvaahtera on kotoisin laajalta alueelta Kaukoidästä ja kasvaa luontaisina valoisissa metsissä, kosteilla rinteillä ja soitten liepeillä. Suomessa yleisimmin kasvatettu pensasmainen vaahtera lähisukulaisensa tataarivaahteran (A. tataricum subsp. tataricum) ohella. Vanhemmiten siitä saattaa tulla puumainen, mutta yleensä se on monirunkoinen ja kasvaa lähes yhtä paljon leveyttä kuin korkeutta. Sen kasvutapa on sirompi kuin tataarivaahteralla. Tummanvihreät, kiiltävät lehdet ovat liuskaiset ja niiden laidat toissahaiset. Tataarivaahteran lehdet ovat liuskattomia.

Nopeakasvuinen mongolianvaahtera on myös melko pitkäikäinen. Se kukkii vasta myöhemmällä iällä. Kukat sulautuvat vaaleanvihreinä lehdistön sekaan, mutta siemenet, vaahteroille tyypilliset lenninsiivelliset lohkohedelmät eli samarat, punertuvat kypsyessään ja koristavat pensasta ruskistuneina pitkälle talveen. Aurinkoisella paikalla mongolianvaahtera saa loistavan, oranssinpunaisen syysvärin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mongolianvaahtera
Heimo: 
Aceraceae
Suku: 
Acer
Laji: 
tataricum
Alalaji (ssp.): 
ginnala
Koko: 
3–6 m.
Kotipaikka: 
Pohjois- ja Itä-Kiina, Mongolia, Venäjän Kaukoitä ja Korea.
Kuvaus: 
Leveäkasvuinn, iso pensas. Lehdet yleensä 3-liuskaiset, syysväriltään parhaimmillaan komean punaiset. Nopeakasvuinen, kestävä ja helposti kasvatettava koristepensas.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, tuore tai kostea, runsasravinteinen humusmaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V (VI).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content