Skip to main content

Atsalearinne

Larix decidua var. decidua - euroopanlehtikuusi

Euroopanlehtikuusi on kotoisin Keski-Euroopan vuoristoalueilta, erityisesti Alpeilta. Se menestyy hyvin Etelä- ja Keski-Suomessa ja on yleinen maamme vanhimmissa lehtikuusi-istutuksissa. Sitä on käytetty runsaasti myös koristepuuna. Lajin runkomuoto ei keskimäärin ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi siperianlehtikuusella (L. sibirica), mikä osittain rajoittaa sen metsätaloudellista käyttöä.

Mustilan vanhimpien euroopanlehtikuusten alkuperä on Itävallan Tirolissa. Ne menestyvät arboretumissa varsin hyvin ja ovat kasvaneet kookkaiksi, paksukaarnaisiksi puiksi. Euroopanlehtikuusi kärsii viljeltynä helposti lehtikuusensyövästä, mutta Mustilassa sitä ei ole onneksi sanottavammin esiintynyt.

Euroopanlehtikuusi on ekologisesti paljon läheisen sukulaisensa siperianlehtikuusen kaltainen. Se sopiikin puistopuuna hyvin käytettäväksi yhdessä siperianlehtikuusen kanssa. Siten saadaan pidempi ruska-aika ja enemmän värivaihtelua, sillä euroopanlehtikuusi saa syysvärityksensä muutamaa viikkoa siperianlehtikuusta myöhemmin. Lajit voi varmimmin erottaa toisistaan kävyn muodon perusteella.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Euroopanlehtikuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Larix
Laji: 
decidua
Muunnos (var.): 
decidua
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 20–40 m.
Kotipaikka: 
Keski-Euroopan vuoristoalueet ja Karpaatit.
Kuvaus: 
Kesävihanta havupuu. Latvus leveän kartiomainen, harva, uloimmat haarat usein riippuvia. Emikukinto tavallisesti purppuranpunainen. Käpy munanmuotoinen, 40–50-suomuinen, käpysuomut vaaleanruskeita, uurteisia, pyöreäkärkisiä.
Kasvupaikka: 
Aurinko, keskiravinteinen, tuore. Vaatimaton kasvupaikan suhteen, kasvaa myös savimailla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Chamaecyparis pisifera 'Squarrosa' - hernesypressilajike

chamaecyparis_psifera_squarrosa_oksa_jreinikainen.jpg

Hernesypressi on suurelle yleisölle lähes tuntematon laji, vaikka sitä on viljelty Suomessa 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Tämä japanilainen havupuu on kotimaassaan suosittu koristepuu ja siitä on vuosisatojen kuluessa valikoitu lukematon määrä erilaisia muotoja. Joillakin erikoismuodoilla on nuoruusmuotoiset, neulasmaiset lehdet, kuten juuri tällä ’Squarrosa’-lajikkeella. Länsimaisia kasvitieteilijöitä tämä muoto hämäsi siinä määrin, että se aluksi kuvattiin kuuluvaksi omaan sukuunsa Retinospora. Normaalisti hernesypressin lehdet ovat suomumaiset tuijien (Thuja) tapaan.

Vanhoja 'Squarrosa'-puita kasvaa ainakin pääkaupunkiseudulla ja Lappeenrannassa. Ne ovat usein kovin harsuuntuneita, ja lisäksi vanhat ja ruskettuneet neulaset säilyvät puissa pitkään. Lajike onkin koristeellisimmillaan nuorena. Mustilan 'Squarrosa'-puut on istutettu 1998 ja ovat toistaiseksi kehittyneet ilahduttavan tuuheiksi. Ilmeisen talvenkestävä hernesypressi on maltillisen kokonsa ja siroutensa puolesta oiva korvike suurikasvuiselle kanadantuijalle.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Hernesypressilajike 'Squarrosa'
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Chamaecyparis
Laji: 
pisifera
Lajike: 
Squarrosa
Koko: 
Suomessa saavuttanut 3–6 m mitan.
Alkuperä: 
Alunperin japanilainen viljelymuoto.
Kuvaus: 
Kapeakasvuinen havupuu, jolla on neulasmaiset, harmahtavat neulaset.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen, mutta suojainen kasvupaikka. Tuore ja keskiravinteinen maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II.

Pieris floribunda - karoliinankellovaivero

pieris_floribunda_jreinikainen.jpg

Karoliinankellovaivero on kaunis, parimetriseksi varttuva ainavihanta pensas, joka koristautuu jo syksyllä näyttävin kukkatertuin. Pystyissä toispuoleisissa tertuissa nuput talvehtivat odottaen seuraavan kevään kukintaa. Silloin niistä aukeaa pitkä rivi valkoisia, pieniä kelloja.

Kanervakasveihin kuuluvaan kellovaiveroiden sukuun luetaan vain seitsemän lajia, joista valtaosa kasvaa luontaisena Itä-Aasiassa. Karoliinankellovaivero on suvun ainoa luonnonvarainen edustaja Amerikassa. Harvinaisena eteläisten Appalakkien rinteillä kasvava pensas on kaikilta osiltaan myrkyllinen, joten se ei päädy talvellakaan sorkkaeläinten tai jänisten ruokalistalle.

Japaninkellovaiverolajikkeita (Pieris japonica) näkee usein puutarhamarkettien myyntitiskeillä, vaikka ne eivät yleensä ole meillä kestäviä. Karoliinankellovaivero on sen sijaan osoittautunut ainakin Etelä-Suomessa täysin kestäväksi. Silti tätä näyttävää, alppiruusujen seurassa hyvin viihtyvää pensasta ei juurikaan ole tarjolla taimimyymälöiden valikoimissa. Yhdysvalloissakin karoliinankellovaiveroa käytetään vain harvoin puutarhakasvina, vaikka se terveytensä ja kauneutensa puolesta sen hyvin ansaitsisi.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Karoliinankellovaivero
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Pieris
Laji: 
floribunda
Koko: 
1,5–2 m.
Kotipaikka: 
Yhdysvaltain itäiset osavaltiot: Carolinat, Virginia, Georgia.
Kuvaus: 
Ainavihanta, korkeuttaan leveämpi pensas, jolla suikeat kiiltävät pienihampaiset lehdet. Kukinto 10 cm korkea pysty hankaterttu versojen päissä. Kukat valkoiset, hedelmä kota.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo tai varjo, tuore, humuspitoinen ja hapan maaperä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II tuulelta ja kevätauringolta suojattuna.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content